Pregnancy

Why I didn't enjoy being pregnant

I know I've been all about how much I love our life as a family but I wanted to also write about something I didn't like and that's pregnancy.

When I was pregnant, I noticed that when I told people who'd had babies that I didn't like being pregnant, most of them said that neither had they. The more I talked about it with different people the more I felt like there were a lot of people who found being pregnant wonderful and magical but still I couldn't really find these people. Sure, there were some who liked being pregnant and some who had like one pregnancy but not the other one but it felt like the majority felt like I did. What's so great about not being able to do anything, eat or drink what you want and being constantly worried? In addition, your body is behaving different from what you're used to and you might get some extra weight, stretch marks and cellulite. Moving and sleeping may be difficult, painful or even impossible and some people have nausea throughout the whole nine months. Then there are the actual health risks. Gestational diabetes is very common and raises your risk to get an actual diabetes later in life and there are so many things that can go during childbirth that can cause to long term or even life long problems.

Many of my friend's felt that it was bloggers that tended to tell how much they enjoyed being pregnant, making you feel like it's supposed to be this magical time of your life. I don't know if that's true-if bloggers make pregnancy sound like that but either way I thought that there's no harm in telling how I felt about expecting. I definitely don't mean to make fun of you who did enjoy pregnancy, just the opposite, I'm very much jealous of you! I just want to give another angle to the discussion for us who didn't love the experience.

First I would like to clarify that when I talk about pregnancy, I mean pregnancy. I consider us super lucky to have been able to make a (hopefully) healthy baby. I've never taken it for granted that I would even get pregnant and that the baby would be healthy too. I'm so happy and excited that we're having a baby and so grateful that the baby seems to be healthy too. When I talk about how I felt about being pregnant I only talk about that, not about how amazing and lucky I feel about having this baby and becoming a parent.

Often pregnancy is described like this: during the first trimester you're tired and nauseous, the second trimester you're feeling energetic and in the last trimester you have aches, difficulty of sleeping and keep wishing that the baby would finally come out. This is not how I experienced pregnancy. For me, the first and the last trimester were the best.

The first semester was actually pretty nice. I was super tired, I usually went to bed around 5pm, fell asleep around 8pm and woke up around 6am. Then I fell asleep again around noon and after that I was pretty much just waiting to check in for the night. I was nauseous constantly but I was never sick but I was snacking a lot as that helped with the nausea. I know that may not sound amazing but it was probably the best time of the pregnancy for me. It was amazing to have been able to get pregnant and have something that amazing happening inside of me. I approched

Toinen kolmannes sijoittui minulla kesälle. Kroppani ei tuntunut omaltani, se ei näyttänyt siltä eikä se toiminut niin. Jouduin vaihtamaan kaikki kosmetiikat allergiatestattuihin, sillä olin herkistynyt lähes kaikelle. Kuvotus helpotti, mutta väsymys ei juurikaan. En enää nukkunut jatkuvasti, mutten kyllä myöskään jaksanut tehdä mitään. En toisaalta olisi uskaltanutkaan tehdä mitään. Lähes jokainen aktiviteetti luettiin osioon, ”kiellettyä raskaana” tai ”ei suositella/sisältää riskejä” ja minulle ne olivat aika sama asia. Niin jäi sitten asiat, joita en olisi tullut ajatelleeksikaan, etten voisi raskaana tehdä, kuten golf, tennis, jumppatunnit, jooga, huvipuistot, vesiliukumäet, pyöräily yms. Nimeä aktiviteetti -luultavasti löytyy joku syy, miksi sitä ei suositella. Jostain syystä kävely alkoi sattumaan minua vatsan sivulle, en vieläkään tiedä oliko kyse supistuksista vai jostain muusta, mutta jouduin ehkä viidennestä kuusta alkaen minimoimaan myös kaiken kävelemisen, tämä kipu helpotti vasta loppuraskaudessa. Oli hellekesä ja olin tosi väsynyt, tylsistynyt ja huonolla tuulella. Ihme kyllä en purkanut tätä ärsytystä juurikaan Eerikkiin, oikeastaan mitä vieraampi ihminen, sitä helpommin ärsyynnyin. Olin huonoin mahdollinen versio itsestäni ja yritin tehdä kaikkeni, että en olisi kiukkuinen ihmisille, vaikka minua ärsyttikin lähes jatkuvasti. Ehkä sen takia olin niin uupunut 😀 Olin jaksanut ensimmäisen kolmanneksen epämukavuudet ajatellen, että toinen kolmannes on sitten energinen ja ihana ja olin tosi pettynyt. Yritin tehdä kaikkea mahdollista mitä keksin, jotta piristyisin, mutta usein vain toivoin, että voisin mennä jo takaisin sänkyyn, eikä minun tarvitsisi enää yrittää olla pirteä ja hyvällä tuulella. Tunsin läpi koko raskauden, että minulla ei ole hyvää syytä olla tyytymätön, koska koin, että pääsin tosi helpolla kuitenkin. Ensinnäkin, vauvan terveydestä ei ollut koskaan huolta, minulla ei ollut mitään vakavia kipuja missään kohtaa ja nukuin ihan hyvin loppuun asti. Ainoat ongelmani oli väsymys, kuvotus alkuraskaudessa, vatsakivut kävellessä, muutamat pienet kivut ja jalkapohjien kipu loppuraskaudessa. Tämä oli kuitenkin pientä siihen, mitä muilla tuntui olevan.

Viimeinen kolmannes oli huojennus. Kesä oli vihdoin ohi, voisin pukeutua isoihin verkkareihin ja istua kotona. Enää ei tarvitsisi yrittää olla aktiivinen tai etsiä jotain vaatetta, jossa kokisi näyttävänsä jotenkin siedettävältä. Lastenhuoneen remontti vei ison osan viimeisestä kolmanneksesta, mutta muuten pyrin olemaan tekemättä mitään ja se olikin ihan parasta. Aloin miettiä, että ehkä minun olisi pitänyt olla näin koko raskaus, maata sängyssä ja katsoa sarjoja, kun se kerran tuntui hyvältä, eikä yrittää keksiä kaikkea mahdollista aktiviteettia. Toinen asia, mistä nautin raskaana oli hieronnat. Jos vain tilanne sallii, suosittelen lämpimästi raskaushierontoja, ne olivat ultraäänitutkimusten lisäksi ainoat aktiviteetit, mistä raskaana ollessani oikeasti nautin.

Mitä lähemmäksi tulin laskettua aikaa, sitä paremmalla tuulella olin. Ei minulla silloin enää ollut niin kiire, nyt oltiin loppusuoralla, viikko tai pari sinne tai tänne ei tehnyt enää mitään. Kesällä tuntui, että vauva ei synny ikinä, mutta nyt en ollut enää ollenkaan malttamaton, en edes kun laskettu aika tuli ja meni. Kyllä se sieltä ulos tulee lopulta, ajattelin. Viimeisellä kolmanneksella voin varmaankin parhaiten, väsymyskin hellitti ehkä hitusen ja heti kun lastenhuone valmistui, annoin itseni vain levätä. Jalkapohjani tulivat kipeiksi jos olin jaloillani, joten kuljin mahdollisimman pehmeissä tossuissa kotona ja istuin paljon. Ehkä sekin auttoi minua lepäämään.

Olen kertonut, kuinka synnytyksessäni asiat menivät pahasti pieleen, mutta kun muistelen sitä nyt, mieleeni tulevat vain kaikki ihanat asiat. Kun sain vauvan syliini, kuinka ihana tuki ja tsemppari Eerikki oli, millaista oli tulla äidiksi. Se ensimmäinen samppanja ja salmiakit :D. Vauva-arjesta kuulee paljon kaikkea ikävää, mutta minusta tämä aika on ollut aivan mielettömän ihanaa. Raskaus ei ollut minun juttuni, mutta toisaalta ajattelin silloin, ja edelleen, että se on myös todella lyhyt aika. Kunnes joku keksii kehon ulkopuolisen vauvainkubaattorin (googlasin aiheen raskaana ollessani, vielä ei olla lähelläkään :D), niin raskaudella mennään. Toivon kaikille kivoja raskauksia ja onneksi jokainen raskaus on erilainen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

en_USEnglish