Synnytystapa-arvio

Terveisiä Lappeenrannasta! Koska tulimme eilen kotiin häistä siellä ja minulla oli ihana aamu hotellimme kylpylässä (Hotelli Lähde), saa tätä postausta koristaa aamun kylpyläkuvat 🤍.

Tänään on enää viikko ja kuusi päivää laskettuun aikaan! Eli kun joku kysyy, kauanko on laskettuun päivään, voin sanoa ”reilu viikko” ja se, ihanat lukijat, tuntuu aika siistiltä! 🤩 Kävimme viime viikolla synnytystapa-arviossa ja lääkäri oli aivan ihana. Juttelimme pitkään edellisestä synnytyksestä ja olen huomannut, että minulle on ollut tärkeä kuulla alan ammattilaisilta ei vain, miksi kaikki meni pieleen, vaan ennenkaikkea se, että heidänkin mielestään se meni pieleen. Vaikka tapahtunutta ei voi muuttaa, on tuntunut yllättävän tärkeältä kuulla, mitä olisi pitänyt tehdä missäkin kohtaa ja että synnytyksen ei olisi pitänyt olla sellainen kun se oli. Tämäkin lääkäri sanoi useasti, että se ei ollut lainkaan tyypillinen synnytys eikä sellaista olisi pitänyt tapahtua. Hän oli myös ensimmäinen, joka osasi kertoa, mitä tarkalleen kävi ja miksi ja sekin oli kiva kuulla, sillä nyt tuntuu, että sitä osataan välttää seuraavassa synnytyksessä.

Ensin erittäin hyvät uutiset, eli Minimini on kääntynyt pää alaspäin, joten se ongelma ratkesi itsestään, kuten vähän arvelinkin. Kaikki tapaamani kätilöt ja lääkärit ovat kovasti toivoneet minulle korjaavaa kokemusta seuraavassa synnytyksessä, mikä on ollut ihana kuulla, mutta alan uskoa enemmän ja enemmän, että joudun synnyttämään sektiolla. Vauva vaikuttaa isokokoiselta ja koska mitään riskejä ei haluta ottaa jotta tämä synnytys olisi mahdollisimman onnistunut, niin ei vaikuta siltä, että raskautta päästettäisiin paljon yli lasketun ajan. Koska minulla on sektio takana ja lääkkeellinen käynnistys aiheutti minulle viimeksi niin rajut supistukset, lääkkeellistä käynnistystä ei voida enää tehdä, jottei kohtuni repeäisi supistusten voimasta. Tämä jättää kaksi vaihtoehtoa, ballongin ja sektion. Ballonki on vähän kuin pieni vesi-ilmapallo, joka laitetaan kohdunsuulle tuomaan lisäpainetta käynnistäen (toivottavasti) näin synnytyksen. Lääkäri ei kuitenkaan vaikuttanut kovin optimistiselta sen suhteen ja hän korosti, että koska viime kerta meni niin pieleen, tällä kertaa käynnistyksestä mentäisiin sektioon heti, jos synnytys ei lähtisi käyntiin tai se ei etenisi juuri niin kuin pitää. Sain vähän sen käsityksen, että hän ei pitänyt onnistunutta käynnistystä kovin todennnäköisenä, vaan luultavasti ballonkikäynnistys johtaisi sektioon. Toinen vaihtoehto on sitten mennä suoraan sektiolla.

Jos mietit, että miten sitten ihan luonnollinen synnytyksen käynnistyminen, niin se on tietenkin se, mitä kaikki toivomme. Mutta Jordan ei antanut mitään merkkejä syntymisestä vielä rv41+5 (eli lähes kaksi viikkoa yli lasketun päivän) kun lähdimme käynnistykseen ja koska tällä kertaa raskauden tuskin annetaan mennä paljon yli lasketun (jos lainkaan) en jaksa uskoa, että vauva lähtisi ennen sitä itsekseen tulemaan. Viikko sitten olin neuvolassa ja sielläkin todettiin, että vauva on vielä niin ylhäällä, että ei hän nyt ainakaan vaikuta siltä, että olisi sieltä ihan heti tulossa.

Joten, jos olisin laittamassa rahoja likoon, löisin vetoa sektion puolesta. Joko synnytys käynnistetään ballongilla ja se päättyy sektioon tai sektio valitaan suorilta käsin. Mutta mitä minä sitten haluaisin, jos voisin valita? No, haluaisin, että synnytys käynnistyisi itsestään ja voisin synnyttää alateitse. Tätä pidetään lapselle parhaana vaihtoehtona ja olisi ihan kiva kokea normaali synnytys (tai niin ainakin nyt kuvittelen 😅). Jos tämä ei tule tapahtumaan, niin luulen, että pyydän ballonkia. Koen jotenkin, että se on reilua vauvalle että ainakin yritän alakautta, mutta annan itselleni luvan pyytää sektiota koska vain, jos siltä tuntuu. Toisaaalta olen viime aikoina kuullut niin hirveitä tarinoita juuri siitä loppuvaiheen ponnistusosiosta jota olen jännittänyt aina eniten ja josta minulla ei ole kokemusta, että olen kyllä hieman kauhun sekaisin tuntein odottamassa nyt synnytystä. Eerikki yrittää kyllä usein muistuttaa, että aina voi valita sektion ja päästää itsensä helpommalla, mutta ainakin vielä tavoitteeni on ainakin yrittää.

Sektiosta minulla on vain todella hyviä kokemuksia, joten sen suhteen minulla ei ole mitään epäilyksiä. Okei, oma sektioni oli hätäsektio, joten olin tajuton, mutta eiköhän se nyt ole vielä kivempi kokemus, kun pääsee olemaan hereillä kun vauva tulee. Mitä tarkoitan hyvällä kokemuksella on se, että toipuminen meni nopeasti ja helposti eikä minulle jäänyt mitään ongelmia. Koska hätäsektio tehdään kiireen takia pystyviillolla, se on suurempi leikkaus kuin normaali sektio, sillä koko vatsa avataan aivan pohjasta navan alle ja silti paranin tosi nopeasti heti kun vain pääsin kotiin toipumaan. Isoin ongelma on esteettinen eli iso arpi, mutta normaali sektioarpi on pieni ja aika piilossa. Toipumisessa isoin haaste oli suuren verenhukan aiheuttamat tärinä ja huimaus joita kesti pari viikkoa, mutta senkin hoitamatta jättäminen oli vielä yksi hoitovirhe synnytyksessäni, eikä siis kuulu normaaliin sektiokokemukseen.

Minulla on seuraava aika lääkärille ensi maanantaina, jolloin tehdään lopullinen päätös synnytyksestä. Pidän siihen asti mielen avoimena ja kuuntelen, mitä he suosittelevat riippuen siitä, mikä tilanne on. Minulla on silloin viikkoja 39+1 ja ymmärtääkseni sovimme silloin päivän takarajasektiolle ja/tai voin ehkä saada jo samana päivänä ballongin. Eli kauaa ei tarvitse odottaa niin ainakin tiedän aikataulun, parhaassa tapauksessa reilun viikon päästä pääsen jo kertomaan, että miten ballongin kanssa homma etenee🥳… ehkä kahden viikon sisällä meillä on jo uusi perheenjäsen!