Ensimmäiset kaksi viikkoa vauvan kanssa

Meidän pikkuinen on nyt saanut nimen ja viikonloppuna hän täytti kaksi viikkoa! Ennen kuin paljastan nimen, kerron vähän, miten ensimmäiset viikot ovat menneet.

Ensimmäiset päivät vauva nukkui aika pitkiä pätkiä ja söi pieniä määriä. Opimme kuitenkin nopeasti, että jokainen päivä voi olla erilainen.

Pian pikkuinen halusikin hirveästi ruokaa, eikä minulta tullut vielä ihan riittävästi maitoa, joten olemme synnytyssairaalan ohjeesta antaneet alusta asti hieman korviketta äidinmaidon lisäksi. Korvikemäärät ovat kuitenkin pieniä ja luulen, että tällä viikolla korvike voidaan jo jättää kokonaan pois.

Olin aika kipeä ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen. Kaikki liike sattui, ja kävellessä minua huimasi ja aloin nopeasti tärisemään, jos olin pystyssä. En voinut nostaa vauvaa ensimmäisiin päiviin, joten Eerikki hoivasi sekä minua että vauvaa, minä vain imetin. Eerikistä tulikin meidän vauvaekspertti ja hän piti myös minusta todella hyvää huolta. Oloni parani kuitenkin joka päivä ja nyt kaksi viikkoa myöhemmin kaikki perustoimet onnistuu jo hyvin, enkä joudu esimerkiksi herättämään Eerikkiä siirtämään vauvaa sängystään syliini tai rinnalta toiselle. Yritänkin antaa nyt Eerikille niin paljon lepoa kuin mahdollista.

Ehkä koska maitoa tuli pitkään vähän niukemmin kuin mitä vauva söisi, pikkuinen on käytännössä asunut sylissäni nyt reilun viikon. Hän syö ja nukkuu sylissäni, syö taas vähän ja nukkuu ja jos yritämme siirtää hänet sänkyyn, hän usein herää. Olen siis viettänyt ehkä 14 tuntia päivässä vauva rinnalla joka päivä. Kerran päivässä päivällä Eerikki antaa pullotettua äidinmaitoa ja mahdollisesti hieman korviketta, jotta minä pääsen suihkuun, kauppaan tai ihan vain saan molemmat kädet vapaiksi ja sama yöllä, jotta saan nukkua muutaman tunnin putkeen.
Tätäkin postausta naputellaan puhelimella pääosin yhdellä kädellä 😄. Tosin pari päivää sitten laitoin babysitterin kokeiluun ja pikkuinenhan viihtyy siinä lyhyitä hetkiä, joten se on ollut nyt iso apu siinä, että pääsen vaikka vessaan, kun Eerikki nukkuu.

Tämä sylissä asuminen on kuitenkin täysin ok minulle (ainakin vielä), olen vain iloinen, että imetys onnistuu, eikä ole tullut kipuja tai muuta. Onkin hassua, että vaikka on ihanaa, kun saa hetken vapaata imetysmaratoneista, kyllä sitä helposti tulee ikävä pikkuista. Eilisissä nimiäisissä vauva oli äitini ja siskoni sylissä melkein koko juhlien ajan ja kun pääsimme kotiin, emme malttaneet edes yrittää laittaa häntä omaan sänkyyn ja nukuimme ensimmäistä kertaa koko yön perhepedissäkin. Totesimme molemmat, että kyllä siinä ennätti ikävä tulla, vaikka olimme kuitenkin samassa paikassa ja vauva oli koko juhlat unessa. Mutta, tekihän se tosi hyvää nähdä ihmisiä ja siitä pitää kyllä pitää kiinni, että ottaa myös pieniä pätkiä omaa aikaa vaikka ikävä tuleekin.

Teen erillisen postauksen vielä nimiäisistä, mutta nimen julkistin jo instagramissakin, joten tässä se tulee: Jordan Benjamin 🤍, hän sai myös molempien vanhempien sukunimet.