Gabrielin 1-vuotissynttärit

Siis apua, kun kirjoitin tuon viimeisimmän postauksen pilateksesta, tajusin, että edellisestä postauksesta oli yli kaksi kuukautta! En ole varmaan ikinä pitänyt niin pitkää taukoa postausten välillä. Älkää oletteko ollenkaan, että se tarkoittaisi sitä, ettei blogi enää kiinnosta minua, minusta on edelleen aivan ihanaa pitää blogiani, en vaan todella ennätä kaikkea juuri nyt.

Siirrytään nyt kuitenkin aiheeseen, mistä haluan kirjoittaa ensimmäiseksi, eli Gabrielin yksivuotissyntymäpäivistä! Tajusin vasta, kun Jordanin 2-vuotissynttäreitä vietettiin, että nämä Gabrielin 1v synttärit ovatkin sitten viimeinen kerta, kun pääsen valitsemaan juhlien teeman, nimittäin jo Jordanin kaksivuotissynttärit tein tunnollisesti paloautoteemalla koska tiesin, että se olisi Jordanista kiva, vaikka se ei olisi välttämättä ollut minun valintani… Olikin pieni paine keksiä kiva teema Gabrielin juhliin, mutta sitten keksin mehiläiset ja innostuin siitä. En halunnut mitään ”perus”teemaa, vaan jotain vähän erilaisempaa, mihin mehiläiset sopi hyvin ja olen nyt muutenkin aivan ihastunut kaikenlaisiin mehiläisjuttuihin, niin se sopi täydellisesti.

Aloitetaan logistiikasta nimittäin sen hiominen on meillä selvästi vielä kesken. Järjestimme juhlat kotonamme lokakuun ensimmäisenä lauantaina niin, että kello 12 sukulaiset oli kutsuttu ja kello 14 ystävät. Sukulaiset olivat erittäin tervetulleita jäämään pidempään kuin kello kahteen, mutta opimme Gabrielin nimiäisistä, että on paras porrastaa kellonaikoja, sillä jos 50 ihmistä tulee sisään suunnilleen samalla hetkellä, tulee aikamoinen sähellys. Toki, nimiäisiä en olisi suostunutkaan porrastamaan, koska siellä oli musiikkiesitys ja tietenkin nimi annettiin pienessä seremoniassa, joten olisi ollut mahdotonta että ihmiset olisivat tulleet eri aikoihin, mutta synttäreiden kanssa voi onneksi kokeilla erilaisia tapoja. Tässä aikataulussa haasteellista oli se, että siinä kahden aikaan alkoi olla hirveä kiire ryhtyä tekemään uusia alkudrinkkejä (jotka eivät säilyneet vaan piti tehdä kun ihmiset tulivat) pesemään astioita ja laittamaan uudet kakut yms pöytään. Kaikki ruoat oli toki valmiina jääkaapissa, mutta drinkkien ja astioiden kanssa sähellys oli sen verran paljon työtä, että koska ihmisiä ripotteli sisään välillä 14-16, kello oli varmaankin lähempänä 17, kun ensimmäisen kerran istuin kunnolla alas ja sain keskusteltua enemmän kuin lauseen tai kaksi. Vieraita oli kaikkiaan päivän aikana vajaat 50 henkeä, mikä oli oikein sopiva määrä ja juhlat olivat aivan ihanat! En tarkoita nyt kehua itse järjestämiäni juhlia, tarkoitan vain, että minulla oli ainakin kivaa ja lapsilla oli tosi kivaa, mistä olen todella onnellinen. Myös vieraat ainakin vakuuttelivat viihtyneensä (ei kai kukaan toisaalta mitään muutakaan sanoisi). Ainoa asia, mitä voisi parantaa, on tosiaan tuo logistiikka, mutta onneksi näitä syntymäpäiväjuhlia riittää, niin kokeillaan erilaisia tapoja!

Teemavärit olivat pastellinsävyt, etenkin lila ja keltainen sekä vähän kultaa. Gabrielilla oli vaaleankeltaiset shortsit, valkoinen kauluspaita ja sinivalkoraidallinen bleiseri, jossa vaaleankeltainen taskuliina. Jalassa oli (noin sekunnin) Donsjen mehiläis nahkasandaalit. Alkudrinkkinä oli skumppaa hattaralla, mikä on tästä eteenpäin alkudrinkki kaikissa meidän synttärijuhlissa, niin söpöt ne olivat. Kakkuna oli tekemäni juustokakku, jossa luki kultaisella Gabriel ja lisäkoristeina oli kukkia ja Dublo-mehiläinen. Pienimmille oli naksubuffet.

Vieraita varten oli vieraskirja ja polaroid-kamera, jotta kaikista jäisi Gabrielille joku muisto. Lahjoja tuli valtavasti ja ne olivat aivan upeita! Toki pakko myöntää, että moni päätyi nopeasti Jordanin leikkeihin, mutta kunhan Gabriel kasvaa, ne odottavat häntä kyllä.

Viihteenä meillä oli tietenkin kaikki lelut, mutta myös disco yhdessä huoneessa ja (tämä oli siskoni idea ja aivan mahtava sellainen) maalausta pienille! Tein kookoskermasta ja elintarvikeväreistä maalia ja teippasin ison kartongin ruokapöytään. Laitoin essun Gabrielin syöttötuolille ja kerroin vieraille, että kun heillä on sopiva hetki, olisi ihanaa jos kaikki lapset maalaisivat jotain paperiin, siitä jäisi sitten muisto Gabrielille. Kaikki kävivät sitten vuorollaan istumassa syöttötuolissa essu päällä maalaamassa ja teoksesta tuli aivan ihana. Se pääsee seinälle heti, kun saan ostettua siihen kehyksen.

Synttäreitä seuraavana maanantaina teimme Gabrielille oman kakun, smash caken, jota hän sai maistella ja meni sitä lopulta hieman suuhunkin. Smash cake on ideana vähän hankala nimittäin kokemukseni mukaan pienet lapset eivät tykkää olla sotkuisia (toisin kuin luulisi). Ainakaan meidän lapset eivät oikein halua sotkea kermavaahdolla, vaan ovat enemmänkin hämmästyneitä, että miksi äiti tai isi ei ole jo pyyhkimässä tätä sotkua pois.

Valmistelimme juhlia lähes täyspäiväisesti koko edeltävän viikon, mutta kaikki meni ihanasti ja nyt alan jo olla valmis järjestämään seuraavia juhlia!