Hääkuvat,  Häät,  Leikit ja perinteet,  Ruoat ja juomat

Hääjuhla osa 2.

Kuvat: Vill Sander, ellei toisin mainita

Kaupallinen yhteistyö: Bilebändi Vamos

Jatkuu kirjoituksesta Hääjuhla Osa 1.

Siirryimme ulos ottamaan ryhmäkuvat, mikä venyikin aika pitkäksi, sillä halusimme ottaa jokaisen porukan kanssa oman kuvan.

Kun kaikki ryhmäkuvat oli viimein otettu, siirryimme ottamaan muutaman kuvan Eerikin kanssa kahdestaan. Kuvaajamme löysi kauniin kuvauspaikan ja kysyi, pääsenkö kiipeämään sinne. Minä kohtasin taas saman mahdottomuuden kuin mistä kerroin Hääaamu-postauksessa, joten Eerikki herrasmiehenä ehdotti, että hän nostaisi minut. Olimme kaikki sitä mieltä, että se oli hyvä idea, joten ei muuta kuin tuore vaimo kyytiin ja kalliota kiipeämään. Pieni ongelma, johon kukaan ei tajunnut varautua: kalliot olivat todella liukkaat, Eerikillä oli nahkapohjaiset kengät sekä smokkihousut, jotka eivät venyneet. Lopputulos oli ehkä siis ei niin yllättävä, pamahdimme päistikkaa suoraan kalliolle. Ensimmäinen ajatukseni oli, että hyvänen aika, hääpukuni on varmasti repeytynyt, seuraava, että se oli luultavasti myös kurassa tai veressä. Eerikki oli tehnyt parhaansa, jotta olisi kaatunut alleni, mutta vasen käteni oli ottanut vastaan ja se oli aika kipeä. Eerikki oli luonnollisesti aivan järkyttynyt ja hirveän pahoillaan ja viimeinen asia mitä halusin oli, että hän huolestuisi enemmän. Vakuuttelin, että kaikki on hyvin, kun huomasin että mekkokin oli täysin vahingoittumaton. Minulla oli kuitenkin vasen käsivarsi auki ja sormesta vuoti verta eikä pikkurillini liikkunut juuri nimeksikään. 😀 Hymiö tähän kohtaan vaikuttaa ehkä kummalliselta, mutta tajusimme kyllä pian tilanteen koomisuuden. Olimme kaikki ajatelleet, että hän voi hyvin kantaa minut, hän ei ollut humalassa tai tehnyt muutenkaan mitään väärin, asu ja kallio olivat vain pettäneet meidät. Kun mitään sen suurempaa vahinkoa ei ollut käynyt tulimme siihen tulokseen, että tämä oli kyllä todella koominen tapaturma, tällaista kävisi vain meille.

Hauskinta oli, että kun vielä kampesimme itseämme ylös kalliolta ja yritimme käsittää olimmeko vielä hengissä, kuvaaja totesi kaatumisestamme innokkaasti, että ”tuli muuten hienoja kuvia!” Se oli jotenkin aivan paras tokaisu siihen hetkeen, ihanasti kuvasi hänen ihailtavaa intohimoaan työhönsä ja naurattaa meitä edelleen. 😀

Ja alas mennään

Kun sain vakuuteltua Eerikille, että minulla oli kaikki hyvin ja tämä ei missään tapauksessa ollut hänen vikansa, otimme kuvat ja jatkoimme sisälle leikkaamaan kakun.

Kuvakaappaus Sander Villin kuvaamalta videolta.

Vaikka nauroimme, että tämä tulee olemaan yksi todella koominen muisto häistämme, olimme toki edelleen hieman shokissa. Jotain kauheaa olisi voinut käydä ja olimme pelästyneet aika pahasti. Olimme sen verran hämillämme, ettemme meinanneet keksiä, miten tämä kakunleikkaus oikein suoritetaan ja muistan kun istuimme syömässä kakkua, vielä kävimme tapausta hämmentyneinä läpi ja toistelimme itsellemme ja toisillemme, että kaikki on hyvin.

Hääkakku
Olihan se kakun leikkauskin aika hauskaa, vaikka vähän järkyttyneitä oltiinkin

Kakun yhteydessä oli myös samppanjatorni, toinen ikuinen haaveeni häihini.

Samppanjatorni

Vieraille oli kakun lisäksi tarjoilla karkkibuffet. Karkit oli valittu kahdella kriteerillä: maku ja väri, sillä halusin nekin vain teemaväreissä.

Näin jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt pyytää HSS:n henkilökunnalta desinfiointiainetta ja ehkä heillä olisi ollut joku perhoslaastarikin, mutta sen verran hämilläni vielä olin, että pyysin sen sijaan apua siskontytöltäni ja meikkaajaltani. Kävimme kakun jälkeen vessassa miettimässä saisiko haavan jotenkin piiloon, mutta se oli sen verran auki, että emme keksineet muuta kuin peittää sitä hieman laastarilla. Pikkusisko/kaasoni Sonja tuli mukaan auttamaan haavani kanssa, mutta oli enemmän kiinnostunut löydöstään, että hänen mekostaan oli paljastunut taskut, mihin hän oli kovin tyytyväinen, joten viimeinen huoleni kaatumisesta meni sillä vessareissulla, kun nauroin hänen innolleen taskuistaan, kun morsiamella oli käsi auki 😀

Kakun jälkeen oli häätanssi, josta voitte lukea häätanssi-postauksesta, ps. bongaa kuvista teipattu käsivarteni :D.

Häätanssi meni yllättävän hyvin ja mikä ihaninta, meillä oli tosi kivaa. Meidän häätanssimme jälkeen oli yllätysohjelmanumero. Olin pyytänyt hääseuruettamme, että esittäisimme yllätystanssin häätanssimme jälkeen. Tämä idea oli vastaanotettu suurella nurinalla ja järkyttynein katsein, mutta sain kuin sainkin tahtoni läpi ja harjoittelimme koreografiaa läpi kesän. Kun häätanssimme siis loppui, alkoi soimaan ”Everybody dance now”, joka oli merkkinä hääseurueelle nousta ylös ja liittyä tanssilattialle. Siitä alkoi yhteistanssimme biisimixin tahtiin, jonka olin tehnyt. Voi olla, että muutama lasi viiniä sai unohtamaan jonkin askeleen tai ajoituksen yhdeltä jos toiseltakin ja minä meinasin kerran kompastua helmaani, mutta meillä oli todella hauskaa esiintyessä ja yleisö lähti innoissaan mukaan ja alkoi taputtamaan. Se ei ollutkaan esitys, jossa oli niin väliä jos pikkaisen joku kohta meni pieleen vaan tärkeintä oli, että kaikilla oli hauskaa ja kaiken sen nurinan jälkeen kaikki sanoivat, että se oli ollut lopulta aivan mielettömän hauskaa ja hyvä, että tehtiin se :).

Miesten soolo MC Hammerin tahtiin
Hyvin meni ihanat!

Esityksen jälkeen aloitti bändimme Bilebändi Vamos. Bändillämme oli tosi mahtava soittolista, minkä perusteella heidät valitsimmekin ja saimme vielä esittää muutaman toiveenkin. Vieraille oli tarjoilla pari laatikkoa eri kokoisia kultaisia balleriinoja, sillä halusimme huomioida naisvieraitamme, jotka saapuvat juhliin usein korkeissa koroissa.

Kuvattu itse kotonamme

Olimme pyytäneet, että bändi aloittaa valssilla, sillä pidän kuitenkin perinteistä ja meille oli tärkeää, että Eerikki tanssittaisi myös äitiäni, kuten perinteisiin kuuluu. Kun me Eerikin kanssa aloitimme valssin, tajusimme kuitenkin saman tien, että emmehän me muista, miten sitä tanssitaan! Olimme miettineet vain rumbaamme, ja vaikka olimme suunnitelleet, että kertaamme valssin juuri tätä hetkeä varten, emme olleet sitä ennättäneet ja niin me nauroimme tanssilattialla, että nyt ei voi tehdä enää muuta kuin taistella tämä läpi. Onneksi Eerikki alkoi juuri muistaa valssin askeleita tanssimme lopussa, joten äitini pääsi sentään tanssimaan ainakin jotain valssin tapaista 😀

Tuore anoppi ja vävy

Kun häätanssi oli ohi, oli kaikki syyt jännittää loppuneet. Uskalsin vihdoin ottaa kunnon lasin viiniä ja heittäytyä juhlimaan. Bändi laittoi nopeasti bilekappaleet käyntiin ja ihmiset hakeutuivat heti lattialle. Lauloimme ja tanssimme, kunnes koitti bändin ensimmäinen tauko, jossa oli viimeinen ohjelmanumero, kimpun ja sukkanauhan heitto. Minä otin yhden morsiusneitojen kimpuista ja Eerikille oli otettu mukaan mintunvihreä sukkanauha heitettäväksi.

Jatkoimme juhlimista vielä kaksi bändin settiä ja sen jälkeen laitoimme oman musiikin. Juhlat loppuivat kello kolme, mutta eihän kukaan siinä vaiheessa halua vielä kotiin mennä, ehkä ne olivat ne balleriinat, joiden voimin vieraat jaksoivat juhlia 😀 Meillä oli ollut niin älyttömän hauskaa, että emme vain malttaneet vielä lähteä. Saimme kaikki rakkaat ystävämme saman katon alle ja meillä oli niin hauskaa, että jotain piti keksiä. Kun pohdimme jatkopulmaamme, kysyin kaasoltani, että jäikö niitä pikku Proseccoja, joita oli jaettu, kun vieraat saapuivat. Hän totesi, että jäihän niitä. Joten, meillä oli Partybox, eli vihkimiseen ostettu kaiutin ja laatikollinen pikku kuohuviinejä, ei kun veneellä mantereelle ja kaivopuistoon, tai hääpuistoon, kuten yksi ystävistäni sitä nykyään kutsuu. Siellä sitten jatkoimme juttelua, tanssia ja laulua. Lopulta suuntasimme Eerikin kanssa hääsviittiimme St George hotelliin onnellisina ihanasta päivästä ja illasta.

5 kommenttia

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

fiFinnish