Hääkuvaus

Kaupallinen yhteistyö: Vill Sander

Kuva: Vill Sander

Häidemme tarina jatkuu siitä, mihin jäimme vihkiseremonia -kirjoituksessa.

Vene jätti meidät Uunisaaren laiturille, sillä ajattelin, että Uunisaaresta löytyisi kauniita kuvauspaikkoja. Olimme päässeet harjoittelemaan kuvattavana oloa yhdessä kihlajaiskuvauksessamme, joten tilanne ei ollut meille enää uusi. Toisaalta, oli muutenkin helppoa olla kuvattavana sinä päivänä, olimme innoissamme ja onnellisia, olimmehan juuri avioituneet, sää oli upea ja olimme sitäpaitsi tuhonneet lähes koko samppanjapullon veneajelullamme 😀

Toinen kaasoistani, pikkusiskoni Sonja, oli kuvauksissa mukana avustajana. Hän odotti kuvaajan kanssa Uunisaaressa, kun saavuimme ja hänellä oli mukanaan vaihtokenkäni, pientä syötävää ja suuri sydämenmuotoinen sateenvarjo. Kuvaaja oli pyytänyt ottamaan vaalean sateenvarjon kuvauksiin, ilmeisesti peittämään liian kirkkaan auringon, joten ostimme valkoisen sydänsateenvarjon, sillä ajattelin, että se olisi kaunis, jos sattuisi satamaan. Emme lopulta tarvinneet sateenvarjoa, sillä löysimme varjoisat paikat kuvata ja sateesta ei ollut hääpäivänä tietoakaan. Sonjan tehtävä oli myös asetella huntua ja mitä tahansa muuta sitten saatettiinkaan tarvita. Vaikka ette ottaisi ammattikuvaajaa, on hyvä idea ottaa avustaja mukaan kuvauksiin.

Kuvaajamme Vill Sander antoi meille tarkkoja ohjeita siitä, minne mennä ja miten olla, mikä oli todella hyvä. Toisaalta, ihania kuvia tuli niistäkin, joissa aloimme nauramaan, juttelemme jotain keskenämme tai annamme spontaanin pusun. Tämä olikin täydellinen kombo meille – saimme paljon ohjeita, mutta osasimme olla hieman spontaanejakin. Suosittelenkin kovasti valo- ja videokuvaajaamme Vill Sanderia. Hän otti todella upeita kuvia ja pakettiin kuului myös lyhyt video, joka on todella kaunis ja pidempi video, jossa puheita ja seremoniaa.

Sormuksesta täytyy mainita sen verran, että tämä kolmen sormuksen kombo on ollut todella hyvä käytössä! Pelkäsin, että ne pyörivät sormissa tai ovat muuten hankalat jokapäiväisessä käytössä, mutta nämä ovat tehty fiksusti niin, että timantti on istutettu matalalle, jotta se ei takerru kiinni mihinkään ja ympäröivät sormukset pitävät keskisormusta hyvin paikallaan.

Meistä otettiin myös muutama kuva erikseen, mikä oli hauska lisä. Kuvaus vei kaiken kaikkiaan reilun tunnin ja sen jälkeen suuntasimme takaisin HSS:lle.

Vieraita ei toki ollut jätetty oman onnensa nojaan, vaan olimme suunnitelleet heille pientä viihdykettä kuvauksen ajaksi. Kun meidät oli saatettu veneeseen, oli vieraille juomatarjoilut valmiina odottamassa etupihalla ja jousikvartetti oli siirtynyt siihen soittamaan. Vieraskirja ja polaroid -kamera oli tuotu etuterassille, jotta vieraat voivat kirjoittaa terveiset meille odottaessaan. Erityisohjelmanumero, ja tästä olin todella innoissani, oli Blackjack. Olin joskus ikiaikoja sitten saanut ajatuksen, että haluan että häissäni on Blackjack- pöytä. En kuitenkaan halunnut rumaa vihreää kapistusta, vaan päätin tehdä pöydän itse. Teimme sen askartelupäivänä Eerikin ja kaasojen kanssa ja ihan simppeli homma se ei ollut, mutta mielestäni siitä tuli upea. Sen pohja on valkoinen ja tekstin, kuvat ja itse pöydän maalasimme kultaisella spray-maalilla. Koska ainakaan tähän mennessä ei ole löytynyt kuvia blackjack- pöydästä häistä, esittelen sen ja palkinnot alla sekalaisin kuvin. Koko pöydästä minulla ei ole yhtään kuvaa, pelkästä päälliskankaasta, joten saatte vain luottaa sanaani, että itse pöytä on kultainen. 🙂

Pelikortit olivat kokonaan kultaiset ja pelimerkit mustat ja valkoiset. Palkintoina oli Sissi & Eerikki – persikka huulirasvoja, mintunvihreillä Sissi & Eerikki – etiketeillä varustettuja tuoksukynttilöitä ja yksi pieni pingviini pehmolelu, jonka voitosta käytiin kuulemma suuri taistelu. Eräs ystävämme pyöritti pöytää ja olin tehnyt kehyksiin ohjeet pöydän viereen, jotta kaikki voisivat osallistua.

Palattuamme hääpaikalle, Eerikki sanoi muutaman tervetuliaissanan ja ilmoitti, että meitä voi tulla nyt onnittelemaan. Hän kertoi, että meitä saa halata ja kätellä, mutta saa myös pitää niin pitkän turvavälin kuin haluaa, tai jättää onnittelut kokonaan välistä. Lähes kaikki halusivat halata, mikä tuntui ihanalta, mutta olisimme toki ymmärtäneet täysin myös toiveen pitää etäisyyttä tai olla onnittelematta.

Onnitteluiden jälkeen siirryimme sisälle ja varsinaiset hääjuhlat pääsivät käyntiin…