Häät,  Morsiamen pukeutuminen

Hääpuku osa 3: Valmis hääpuku

Kaupallinen yhteistyö: Villisilkki

Kuva: Vill Sander

Nyt pääsemmekin sitten jännän äärelle! Tämä puku ei valmistunut helpolla, sanotaan sen verran heti alkuun. 😀 Kuten ehkä luitte aiemmasta postauksestani, sain puvun ensimmäistä kertaa päälleni vasta häitä edeltävänä iltana.

Suunnittelin oman hääpukuni, sillä en onnistunut liikkeistä löytämään sellaista, jollaisen halusin. Toiveeni oli tällainen, enkä löytänyt valmiina mitään edes kovin lähelle sitä: pelkkää silkkiä edestä, auki takaa ja pitsiä kyljissä ja selkäkappaleessa. Trumpetti malli, pitsiset hihat olkapäiden alla ja suuri aaltoileva helma pienellä laahuksella. En halunnut etuosaan mitään ylimääräistä, sillä ensinnäkin pidän pitsistä vain pienissä määrissä ja toisekseen, jos on näyttävä selkä ja helma, koristeellinen etuosa olisi minun makuuni liikaa, siinähän olisi jo vaikea päättää minne katsoa 😀

Osista 1 ja 2 löytyy tarkemmat tiedot, mutta olimme siis kevään lopussa siinä tilanteessa, että äidilläni, joka tekisi puvun, oli puvun yläosaan kaavat ja selkeä ajatus siitä, miten puku tehdään. Kun häämme keväällä siirtyivät, pyysin, että lykkäämme hääpuvun tekoa myöhemmäksi. Siinä vaiheessa vaikutti todella epätodennäköiseltä, että häitämme enää tänä kesänä juhlittaisiin ja halusin pitää vähän taukoa hääsuunnitelusta, sillä olin tietenkin aika pettynyt häiden siirtymisestä.

Kun kesällä sitten ryhdyimme taas tekemään hääpukuani homma eteni oikein hyvin, kunnes pääsimme mekon helmaan. Äidilleni oli tullut käsitys, että helma olisi vain suora tyllihelma. Kun hän sitten alkoi kertomaan, miten hän helman tekee olin hieman hämmentynyt ja lopulta käsitimme, että puhuimme aivan erilaisista helmoista. Tässä vaiheessa oli vajaa kuukausi häihin. Äitini ei ollut koskaan tehnyt sellaista helmaa, jollaisen halusin, ja hän pian tajusi, ettei ennättäisi oppia sellaista tekemään näin kiireellisellä aikataululla, joten päätimme hakea siihen apua. Äiti-paralla oli muutenkin kädet täynnä töitä, hän teki minulle myös hunnun ja takin ja harjoitusillallismekon.

Hyvin istuu, mutta kaipaa ehkä pitsiä… ainiin ja helman! 😀
Hunnun pitsisommitelmia Villisilkin ihanasta pitsistä

Kolme viikkoa ennen häitä äitini oli sopinut erään ompelijan kanssa, että hän tekisi helmani, katastrofi oli siis vältetty, kaikki hyvin.
Viikkoa myöhemmin ompelija ilmoitti yllättäen, ettei hän ennätäkään tehdä mekkoni helmaa… Olimme siis hukanneet viikon, häät olisivat kahden viikon päästä ja puolet hääpuvustani oli vasta ajatuksen tasolla. Meillä oli askartelupäivä hääseurueen kanssa, kun kuulin tästä ja bestmanit olivat meillä juuri silloin ja yrittivät sitten tietenkin auttaa ja lohduttaa – aivan erityinen kiitos ihanalle Mikolle, joka niin kovasti etsi minulle ompelijaa. Voitte kuvitella, että tuo ei ollut mikään kiva päivä minulle, olikin hyvä, että meillä oli silloin koti täynnä ystäviä. Ompelijan löytäminen ei ollut helppoa, sillä kyseeseen ei voinut tulla kuka vain. Helma oli tosiaan hyvin hankala tehdä ja henkilö, joka ei ole sen tyylistä koskaan tehnyt, vaikka olisikin kokenut ompelija, ei ennättäisi sellaista tehdä kuukaudessakaan.

Pitsien sommittelua
Mekkoon laitettiin koristeet samasta pitsistä kuin huntuunkin

Lopulta äitini ilmoitti, että hän oli saanut enoni vaimon tunteman ompelijan tekemään helmani. Hän on nimeltään Anna Perez ja tehnyt muun muassa Presidentinlinnaan pukuja. Hän tiesi, miten tämän tyyppinen helma tehdään ja oli niin ihana, että oli valmis ryhtymään näin suureen urakkaan näin hirveällä kiireellä. En voi ikinä kiittää häntä tarpeeksi <3 Kaiken lisäksi hän oli todella mukava ihminen.

Niinpä siis suuntasimme seuraavana maanantaina hänen studiolleen ja kävimme yksityiskohtaisesti läpi millaisen helman toivoin. Olin aivan äärettömän helpottunut, kun astuimme sieltä ulos, siihen asti olin pelännyt, että kun hän näkee ja kuulee tarkalleen, mitä toivon, hän ilmoittaa, ettei ennätä tai osaa sellaista tehdä. Sen sijaan hän sanoi, että asia selvä ja hän ryhtyy töihin 🙂

Lopulta helmaan tuli ehkä 15-20 metriä organzaa, kaksi kerrosta silkkiä ja tyllikerroksia taitaa olla muutamakin… ja siitä tuli täsmälleen sellainen kun halusin. Lähes uskomatonta, että kaiken sen jälkeen, mekosta tuli aivan täydellinen. Ekstrapisteet äidille vielä viime hetken pitsien sommitteluideoista, esimerkiksi hihoista tuli mielestäni tosi hienot. Päätimme myös tehdä olkaimista muokattavat niin, että niissä oli nappikiinnitys piilossa etuosan alla. Tällä tavoin pystyin lyhentämään ja pidentämään niitä tarpeen mukaan, jotta sain ne olalle esimerkiksi häätanssin ajaksi. Mielestäni tämä oli meiltä aika neronleimaus 😀

Kuva: Vill Sander. Olkaimet ylhäällä.

Helmassa on laahus, joka osassa kuvista on ylhäällä ja osassa alhaalla. Se kiinnitettiin napilla sivulle, jotta ei olisi tiellä esimerkiksi tanssiessa.

Kuva: Vill Sander
Kuva: Vill Sander
Kuva: Vill Sander

Suosittelen ehdottomasti hääpuvun teettämistä, vaikka meillä olikin pieniä mutkia matkassa, silloin saa juuri mitä haluaa. Kannattaa kuitenkin aloittaa hääpuvun teko mahdollisimman aikaisin ja käydä kuvien kanssa tarkalleen läpi mitä haluaa.
Tärkein neuvoni, ehkä hieman yllättäen, on se, että ole itsepäinen. Et tule olemaan tyytyväinen lopputulokseen, jos annat periksi siitä, mitä oikeasti haluat, tämä toki pätee muutenkin elämässä. Asiat, joista minulle oli sanottu, että ne ovat haastavia ja hyvin hankala tehdä, ovat juuri niitä upeita yksityiskohtia, joista mekossa pidän ja olen iloinen, että pidin niistä kiinni.

Lopulta kaiken sen jännityksen jälkeen, kaikki menikin hyvin. Pääsin häitä edeltävänä iltana pukemaan hääpukuni ensimmäistä kertaa päälleni ja se oli upea, juuri sellainen kun halusin. Toivon kaikille samaa tunnetta omasta puvustaan :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

fiFinnish
en_USEnglish fiFinnish