HELP!

Huh, täällä on ollut aika hankala kuukausi, tai itseasiassa kohta ollaan lähellä jo kahta kuukautta. Onneksi näihin ehkä kuuteen viikkoon on sisältynyt myös paljon ihania hetkiä ja päiviä, mutta kun on ollut vaikeaa, on ollut erityisen hankalaa.

Kaikki lähtee varmasti siitä, että meidän vauva ei ole nukkunut koskaan hyvin öisin, jaamme Eerikin kanssa kyllä yöt, mutta koska äänet kuuluivat korvatulppien läpi, ei kumpikaan saa nukuttua hyvin juuri koskaan. Meillä on siis vähintään vuoden univelat molemmilla.

Luulen, että tämä jatkuva valvominen kävi erityisen raskaaksi sen jälkeen, kun yöt alkoivat lopulta paranemaan. Yhtäkkiä vauva heräsi enää kerran yössä joka yö, joskus nukkui jopa yön läpi. Tämä alkoi ehkä kaksi kuukautta sitten, Jordanin ollessa 10 kuukautta. Silloin taisimme molemmat ajatella, että hei, me selvittiin! Aamut alkoivat kyllä siinä kello viisi joka päivä, mutta silti, kello 20-5 yhdellä herätyksellä oli ihan mahtavaa aiempaan verrattuna, jolloin normaali oli kuusi herätystä yössä.

Sitten iski vähän kaikki. Jordan oli pienessä nuhassa ja yskässä ihan koko ajan ja se selvästi alkoi ärsyttää häntäkin kovasti. Samoihin aikoihin alkoi taas hampaiden teko. Tuntuu, että Jordan on tehnyt hampaita lähes tauotta kolmen kuukauden iästä asti ja aina se on ollut tuskallista. Hän alkoi taas heräilemään pitkin yötä ja silti aamut alkoivat edelleen kello viisi, jopa neljä. Ajattelin, että tämä menee pian ohi ja sitten hän taas nukkuu, mutta tuntui, että se vain jatkui ja hän oli jatkuvasti kärttyinen. Ei varmaan tarvitse sanoa, että se alkoi olla aika raskasta, juuri kun olimme ajatelleet, että vihdoin alkaa helpottaa, hän alkoi taas heräillä läpi yön, nousta piti aamulla kello viisi ja sitten hän oli vielä usein huonolla tuulella, reppanaa harmitti varmasti myös huonot unet.

Kaiken kruunasi onnettomuus kaksi viikkoa sitten. Jordan harjoitteli rappusten kiipeämistä Albertin olohuoneessa ja kun hän oli päässyt alas, sisään oli juuri tullut joku vanhempi lapsensa kanssa. Minä yritin pitää huolen, ettei Jordan vain törmää pieneen tulijaan ja ohjasin häntä sivummalle. Jordan menetti kuitenkin tasapainonsa ja löi päänsä alimpaan portaaseen. Ironisintahan tässä on se, että en ole lainkaan sellainen vanhempi, joka on koko ajan lapsessa kiinni tai muuten hirveästi hössöttää. En tiedä miten voisi oppia kävelemään, tai ihan vain ymmärtää, miten fysiikan lait toimivat, jos ei saa rauhassa opetella. Asia on kuitenkin ihan eri jos Jordan on väsynyt tai hänellä on muusta syystä normaalia huonompi koordinaatio, tai on jokin muu syy olla varovainen, kuten vaaralliset kulmat tai portaat. Olin siis aivan kiinni hänessä, ironia siis siinä, että juuri silloin hän kaatui pahasti. Ehkä minun teoillani ei ollut oikeasti merkitystä, mutta en ole voinut olla käymättä läpi tapahtunutta kymmeniä kertoja ja miettiä, teinkö minä jotain väärin. Olen miettinyt sitäkin, että koska olen niin hirveän väsynyt, ehkä refleksini olivat liian hitaat ja paremmin nukkuneena olisin saanut hänet kiinni ajoissa. Onneksi haavaan riitti liima ja kaikki ovat minulle kovasti vakuutelleet, että näitä sattuu, mutta silti tapahtuneesta jäi pieni trauma – siis minulle. Jordan kikatteli tyytyväisenä, kun imetin häntä kymmenen minuuttia tapahtuneen jälkeen. Kävi onnettomuus miksi vain, minulle jäi siitä tosi surkea olo jäi ja kaiken lisäksi Eerikki oli silloin työmatkalla.

Eerikin kanssa meillä on yleensä hyvä tiimihenki, mutta meillekin on nyt pari kertaa tullut iso riita, kunnes olemme rauhoittuneet ja todenneet, että ongelma on väsymys, ei toisemme. Jordanin kanssa meillä ei ihme kyllä mene hermo oikein koskaan, vaikka olisi tosi vaikeakin päivä, molemmat ymmärtävät, että pikkuisella on kurja olla, eikä hän kiusallaan ole hankala.

Lopetin imettämisen pari päivää Jordanin syntymäpäivien jälkeen, olin aina suunnitellut imettäväni vuoden ja tuntui, että maitoa tuli aika niukasti, varmaankin väsymyksestä johtuen, joten aika tuntui luonnolliselta. Olemme myös sallineet nyt kaiken, mikä auttaa meitä nukkumaan. Koska olemme joulun USAssa, vauvalla menee kohta kuitenkin unirytmit uusiksi, joten olemme hyödyntäneet sen niin, että kokeilemme nyt eri juttuja. Otamme Jordanin viereen jossain kohtaa yötä ja hän saa niin paljon maitoa (nyt pullosta), kun haluaa. Sillä hän nukkuu kello kahdeksaan, jopa yhdeksään, muutamalla herätyksellä. Siinä yksi aivan ihana asia tästä kuusta, saan nukkua sekä Jordan että Eerikki vieressäni. Siirsimme Jordanin omaan sänkyyn, kun en saanut enää nukuttua hänen kanssaan kun hän heräili ihan koko ajan. Koska pelkäsin, että yöt ei koskaan parane jos otamme hänet uudelleen viereen, emme ole sen jälkeen ottaneet. On kuitenkin ihan parasta saada pieni uninen tuhisija viereen joka yö ja vaikka olen sitä mieltä, että unen laadun takia sitä ei voi jatkaa pitkään, nämä muutamat viikot ovat olleet aivan ihania ja nautin niin paljon jokaisesta yöstä perhepedissämme.

Oikeasti siis, meillä on kaikki ihan hyvin. Juhlimme viime sunnuntaina Jordanin synttäreitä ja valmistelut veivät meiltä tosi paljon aikaa ja energiaa, nyt kun ne on juhlittu, kaikki kiire katosi ja nyt ei tarvitse kuin odotella lomaa. Vaikka tämä reilu kuukausi on ehdottomasti ollut vauvavuoden vaikein, siihen on mahtunut myös paljon hyvää. Meillä oli ihana reissu Saimaalle sukulaisteni kanssa, meitä taisi olla reissussa yhteensä 19 henkeä ja oli tosi hauskaa! Sitten minulla oli aivan ihanat synttärit pari viikkoa sitten. Sen lisäksi tähän on mahtunut monta muutakin ihanaa päivää ja yliväsymyksessähän parasta on se, että todella simppelit asiat voi naurattaa aivan järjettömästi, joten silloin kun on ollut hauskaa, on ollut todella hauskaa :D.