Jotain vanhaa, jotain uutta – hääperinteet nykypäivänä
Julkaistu alun perin Meidän Häät – sivustolla.
Kuva: Bridesthrowingcats.com
Erityisen onnistuneet häät vaativat mielestäni kaksi asiaa: hääpari on onnistunut tekemään häistään juuri itsensä näköiset ja myös perhe ja vieraat viihtyvät ja on otettu huomioon.
En koe, että nykypäivänä mikään yksityiskohta häissä olisi pakollinen, vaan hääparilla on vapaat kädet toteuttaa juhlansa juuri niinkuin itse haluavat. Meille on suunnittelussa tärkeää, että myös perhe ja vieraat pitävät häistä ja viihtyvät, mutta onhan se sallittua lähteä rakentamaan häitään ihan vain omiin toiveisiin perustuen. Avioliiton solmiminen on nykyään enemmän oma valinta kuin yhteiskunnan asettama pakko. Mikäli pari haluaa naimisiin, eivät kirkkohäät ole enää itsestäänselvyys, vaan vihkimisiä järjestetään niin kirkkojen edustajien siunaamina kuin siviilivihkimisinä esimerkiksi juhlapaikalla ja luonnossa. Avioliiton osapuolet voivat olla mitä sukupuolta tahansa ja monilla on jo lapsia avioliittoon mennessään, joko yhdessä tai erikseen.
Saattaakin herätä kysymys, onko vanhoilla hääperinteillä enää mitään sijaa? Omalla kohdallani näen hääperinteet samaan tapaan kuin joulun vieton; jotkin perinteet tekevät joulusta juuri joulun ja joistain en välitä lainkaan. Joulu oli alunperin pakanallinen juhla, josta se yhdistettiin myöhemmin kristilliseen jouluun. Nykypäivän joulussa onkin piirteitä molemmista jouluperinteistä, niin pakanallisesta kuin kristillisestä. Jotkin ovat minulle tärkeitä, vaikka niiden symboliikka ei puhuttele minua, jotkin ovat muuttuneet aivan toisenlaisiksi historian saatossa (joulupukki!) ja joidenkin alkuperäistä tarkoitusta en edes tiedä. Samalla tavalla koen hääperinteet.
Meidän häissämme perinteitä edustaa esimerkiksi minun valkoinen hääpukuni, vaikka harva avioliittoon menijä on neitsyt tänä päivänä. Toisaalta vielä kauempana historiassa hääpuku oli Suomessa musta. Haluamme myös häätanssin ja hääkakun. Hääkakun on uskottu aikoinaan pitävän pahat henget poissa. Olisin valmis ottamaan riskin pahojen henkien kanssa, mutta hääkakut ovat mielestäni kauniita. Pidämme sormuksiamme vasemmassa nimettömässä, vaikka muuten olen aika laiska pitämään koruja. Silloin, kun ei vielä ollut virallisia papereita, oli sormus ainoa avioliiton merkki. Aikanaan uskottiin, että vasemmasta nimettömästä johtaa verisuoni suoraan sydämeen. Nykypäivänä tiedetään, että sormien verisuonistot eivät juuri keskenään eroa, eikä sydämellä ole tekemistä rakkauden kanssa.
Meillä on myös muokattuja perinteitä. Huomenlahja (esimerkiksi lehmä) oli aikoinaan mieheltä naiselle, turvaten etenkin vihkisormuksen kanssa naisen toimeentulon, mikäli mies menehtyy. Me annamme molemmat huomenlahjat toisillemme, mitä luultavimmin emme lehmiä. Polttareita toivon ja polttarilistallani on niin naisia kuin miehiäkin. Alttarille minut saattaa äitini. Aikoinaan isä saattoi alttarille luovuttaen morsiamen omasta holhouksestaan miehen holhoukseen. Perinteellä onkin aika ahdistava symboliikka, mutta tuskin moni ajattelee sitä enää näin.
Hääperinteet, jotka jäävät pois, on riisin heitto, joka on vanha hedelmällisyysrituaali, toivoen parille perheenlisäystä. Toisten lähteiden mukaan sillä toivottiin parille vaurautta. Polttariperinteitä kuten nöyryyttämistä, asioiden myymistä tai morsiussaunaa en halua. Meille ei tule myöskään kirkkohäitä, vaan siviilivihkiminen hääpaikalla. Hääautoa meille ei tule, sillä olemme saaressa. Vaikka yleensä pidän esimerkiksi pukuetiketin kunnioittamista tärkeänä, olen sitä mieltä, että sulhanen valitsee juuri sellaisen asun kuin haluaa. Kun itse järjestää juhlat, saa mielestäni etikettiä rikkoa ja haluan, että hänelläkin on päällään sellainen puku, jota pitää ilolla eikä pakosta. Häihimme tulee myös hääohjelmaa, joka ei ole niin perinteistä, siitä lisää häiden jälkeen.
Meille osa perinteistä tuo sitä häätunnelmaa, jota häihimme toivomme, osaa on muokattu meidän näköisiksi ja osa jätetään kokonaan pois. Mikäli joku haluaa unohtaa perinteet kokonaan ja tehdä häistään jotain aivan uudenlaista, niin se toimii varmasti yhtä hyvin. Artikkelin ensimmäiseen kuvaan viitaten, suurena eläinten ystävänä pyydän kuitenkin jättämään kissat rauhaan 😀
Alla vielä muutamia suoria lainauksia erikoisista perinteistä, joista ette ehkä olleet kuulleetkaan, kiitos Yle.
Sen, kumpi on lähempänä pappia, sanotaan myös saavan kotikomennon. Vihkipari ei saa olla etäällä toistaan, sillä muuten he ovat loppuelämän etäisiä toisilleen. Alttarilla ei saa myöskään vilkuilla taaksepäin. Alttarilta poistuttaessa pari ei saa kääntää toisilleen selkää, muuten tunteet viilenevät.
Sulhasen pitäisi pitää kengännauhat auki alttarille mentäessä, jotta liitto olisi avoin. Merkki morsiamen viattomuudesta on avoin tukka. Tukan on oltava nutturalla, jos perheenlisäystä on ilmiselvästi tulossa. Mies on oikealla puolella siksi, että ennen miehet pitivät puukkoa ja tikaria oikealla puolella ja näin estettiin niitten sotkeutuminen morsiamen vaatteisiin. Naimaton häävieras voi laittaa hääkaramellin tyynynsä alle, jos haluaa naimaonnen kääntyvän.
Eli kengännauhat auki avoimelle liitolle ja namit jakoon, jos ystävät toivovat naimisiin! Toisin sanoen, ei ainakaan kannata liikaa stressata perinteiden noudattamisesta, luultavasti et edes tiennyt kaikista!
Kertokaa mitä perinteitä teidän häissänne tulee olemaan ja mitkä jäävät pois.
Mikäli tykkäät blogista, voit käydä äänestämässä sitä vuoden hääblogiksi täällä.