Kihlat

Kosinta Osa 1.

Julkaistu alun perin Meidän Häät -sivustolla.

Halusin kertoa meidän kosintatarinan pitkän kaavan kautta, joten tarina on jaettu kahteen osaan.

Oli kesälomamme heinäkuussa 2019. Emme olleet tehneet lomalle varsinaisia suunnitelmia, vaan sovimme, että menemme fiiliksen mukaan. Loman alussa yritin ehdotella erilaisia tapahtumia ja parin yön reissuja, mutta Eerikki ei innostunut oikein mistään, mikä ei ole lainkaan hänen tapaistaan. Lopulta siitä tuli jo kinaakin, kun ihmettelin, että pitääkö koko loma vaan istua kotona? En silloin tietenkään tiennyt, että Eerikillä oli jo meille suunnitelmia. Lopulta Eerikki sanoi, että mennään Hankoon muutamaksi päiväksi, kuten olin ehdottanut.

Olimme siskonpoikani synttäreillä lauantaina, kun piti lähteä Hankoon, ja Eerikin piti käydä hoitamassa muutama asia synttäreiden aikana ja kun hän vihdoin tuli, hän sanoi, että nyt on kiire lähteä, on kuitenkin sen verran pitkä ajomatka edessä. Lähdimme sitten aika kiireellä juhlista, mitä vähän ihmettelin, mutta ajattelin, että toisaalta fiksua, ettei saavuta kovin myöhään, kun emme olleet varanneet majapaikkaakaan. Sitäkin pidin vähän outona, mutta mietin, että ehkä Eerikki on varannut jonkun kivan hotellin yllätyksenä.

Lähdimme ajamaan, mutta mielestäni reitti oli väärään suuntaan. Jossain vaiheessa kyltit osoittivat kaikki lentokentälle ja silloin kysyin, että minne ihmeessä me ollaan menossa? Eerikki vastasi, että lennämme Hankoon. Siinä vaiheessa aloin epäillä, että onkohan Eerikillä jokin yllätysreissu suunnitteilla…

Lentokentän parkkipaikalla Eerikki käski ottaa isot kosmetiikkapullot pois laukusta ja lähdimme kentälle. Hän haki lentoliput laitteesta, joten en nähnyt minne menemme. Yritin olla katsomatta lähteviä lentoja tauluilla, sillä rakastan yllätyksiä, mutta portilla sitten vahingossa vilkaisin taulua ja siinä luki Bologna. Kysyin innoissani, että olemmeko menossa Italiaan? Siinä vaiheessa asiaa oli vaikea enää kieltää. En ollut ikinä ollut Italiassa ja olimme pitkään puhuneet sinne menosta.

Koneessa sovimme, että Eerikki ei kerro minulle mitään matkaohjelmasta, sen verran sain tietää, että menemme jonnekin muuallekin kuin Bolognaan.

Oli aika mieletöntä, kun yhtäkkiä päivän päätteksi istuin Italiassa syömässä pastaa, kun luulin, että olin menossa pariksi päiväksi Hankoon.

Ylläri, päädyin Italiaan!
Bologna

Seuraavana päivänä suuntasimme junalle ja laiturilla näin, että olemme menossa Venetsiaan! Meillä oli todella kaunis hotelli varattuna, parvekkeelta näki gondolit ja aamupalalla kuuli gondolien laulun samalla, kun ihasteli mieletöntä maisemaa.

Venetsian hotellin aamupalalla

Maanantaina suunnitelmissamme oli suunnata Prosecco-tiloille, mutta tilasimme kierroksen vasta edellisenä iltana ja kun saavuimme noutopaikalle aikaisin aamulla, kyyti ei ikinä saapunutkaan. Vietimme puoli päivää 30 asteen lämmössä harhaillen etsien muuta ohjelmaa, mutta sekin peruuntui ilman ilmoitusta ja sitten etsimme vuokra-autoa pienen ikuisuuden. Lopulta otimme junan ja saimme juna-asemalta auton. Sekin meinasi kyllä epäonnistua, sillä Eerikki oli unohtanut oman passinsa kotiin, onneksi vuokraukseen riitti lopulta kuva passista. Olin tavallaan turhautunut, että päivä oli ollut niin vaikea, mutta suurempi osa minusta mietti vain, että olen Italiassa! Mitä sitten, jos asiat ei mene ihan putkeen. On kuitenkin selvää, että olimme aika uupuneita ja nälkäisiä, kun lähdimme ajamaan kohti Prosecco-aluetta.

Kun pääsimme Prosecco-alueelle, ilmoitettiin meille, että ruokapaikan löytäminen voi olla haastavaa, sillä Italiassa lounasaika on 12-14 välillä ja kello oli silloin 14.20. Kävimme muutamassa ravintolassa, mutta kaikki olivat kiinni. Lopulta menimme ravintolaan, joka ilmoitti myös olevansa kiinni. Emme olleet syöneet aamuseitsemän jälkeen ja päivä oli tosiaan ollut aika haastava, joten epätoivoisena pyysin, että voisitteko laittaa meille jotakin, ihan mitä vaan! Onneksi he olivat ihania ihmisiä ja sanoivat, että voimme saada kinkkua ja juustoa. Täydellistä, vastasin. Saimme sitten massiivisen kasan kinkkua yhdelle lautaselle ja juustoa toiselle ja korin leipää. En syö lihaa, joten Eerikki söi ehkä kilon kinkkua ja minä saman verran juustoa. Joimme myös maailman ihaninta Proseccoa, mutta valitettavasti emme tajunneet ottaa nimeä ylös.

Kasa juustoa ja näköala

Jatkuu ensi kerralla… Hyvää joulua!

Jos tykkäät blogista, voit äänestää sitä vuoden hääblogi-kisaan täällä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

fiFinnish
en_USEnglish fiFinnish