Kun kaikki ei olekaan hyvin

Olisi niin monta asiaa, mistä haluaisin kirjoittaa, mutta tällä hetkellä on vaikea löytää kaikkeen aikaa, joten paras kertoa ensin kuulumiset. Se on kuitenkin tällä kertaa hankalaa, sillä en voi kirjoittaa yksityiskohdista. Päätin jo kauan sitten, että en kirjoita blogiin koskaan omista tai perheenjäsenteni terveyteen liittyvistä asioista, sillä minusta sellaista tietoa ei kannata jakaa julkisesti internetissä, joten sanon vain, että yksi meistä joutuu keväällä isoon operaatioon. Tämä on ollut tosi iso juttu käsitellä ja aiheuttaa paljon huolta ja vie paljon voimavaroja.

En tykkää valittaa, no, okei joskus rakastan valittaa :D, mutta yleensä se kestää vain hetken ja sitten mietin jo asian hyviä puolia. En halua kaikkea jakaa julkisesti, mutta minulle on alusta asti ollut tärkeää kirjoittaa myös vaikeista asioista ja hetkistä, eikä antaa kuvaa, että täällä on kaikki aina ruusuisesti. Sanon siis vain, että hankalaa on ollut nyt monella rintamalla, toki tuo terveysongelma on se suurin asia. Taloudellinen tilanne ei ole myöskään kehuttava ja olemme välillä purkaneet stressiä toisiimme saamalla aikaiseksi ison riidan jostain aivan pienestä, koska olemme olleet väsyneitä ja stressaantuneita.

Aloitin tämän kirjoittamisen pari viikkoa sitten ja voin ilokseni sanoa, että asiat ovat jo nyt hieman paremmin, kun silloin kun kirjoitin postauksen alkuosan. Vaikka on ollut paljon haasteita, siihen nähden olen kokenut oloni hyväksi. Huolen tulevasta operaatiosta poislukien, olen ollut yllättävänkin hyväntuulinen. Välillä väsymys iskee tosi pahana ja yleensä vähän yllättäen, mutta sitten Eerikki ottaa ison osan yötä (niin paljon kuin pumpattua maitoa riittää), tai teen jotain kivaa illalla ja jaksan taas ihan hyvin. Nykyään Eerikki ottaa yhden yön joka viikko ja se auttaa paljon. Jakaisimme öitä muuten ehkä enemmän, mutta en usein ennätä, tai muista, pumpata. Olen miettinyt monta kertaa, että kokeilisin korviketta Gabrielille, mutta se aina jää. En usko, että olisi mitään haittaa, jos Gabriel saisi vaikka pari kertaa kuussa vähän korviketta jotta voisin nukkua pidempään, mutta sitä pitäisi kokeilla pieni määrä kerrallaan ja se aina jää. Kai alitajuisesti en halua sitä antaa, vaikka järjellä tiedän, että se on aivan hölmöä, eihän korvikkeessa ole yhtään mitään vikaa ja pienissä määrissä se ei vaikuta omaan maidontulooni mitenkään.

Mahdollistamme toisillemme lapsivapaata oikeastaan aina, kun jompikumpi sitä pyytää ja pääsemme myös yhdessä viettämään treffi-iltoja aika helposti, kun perheeni auttaa mielellään, joten olemme siinä tosi onnekkaita. Minun lapsivapaat ovat olleet pääosin joogatunteja ja täytyykin sanoa, että olen helpottunut, että joogajäsenyyteni loppui nyt. Joogaopettajakoulun vaatimuksena on, että käy 60-70 joogatunnilla tämän vuoden koulutuksen aikana, jotta voi valmistua. Se oli kyllä aikamoinen stressi, kun niillä piti käydä niin usein ja minulla oli paljon tunteja suorittamatta, kun olin raskaana niin väsynyt, etten saanut käytyä ja synnytyksen jälkeen en tietenkään heti päässyt. Loput tunnit suoritan etänä ja onneksi minulla onkin luottojoogasivustooni Alomovesiin sitä varten kuukauden jäsenyys.

Olen pitänyt myös pari vapaailtaa ihan kavereiden kanssa ja se tekee aina tosi hyvää. Eerikki on lähdössä ensimmäistä kertaa viikonlopuksi pois ensi viikolla, mutta saan silloin paljon apua perheeltäni, niin uskon, että se menee oikein kivasti. Itse olen päättänyt, että kun Gabriel on tarpeeksi iso, lähden Ruotsiin Yasuragi kylpylään yhdeksi yöksi. Jordan oli niin minussa kiinni, että hän oli puolitoistavuotias kun minusta tuntui ensimmäisen kerran, että voisin olla reilun vuorokauden poissa, silloin olin kuitenkin jo raskaana ja väsynyt, eikä minua huvittanut lähteä mihinkään. Katsotaan miten Gabriel viihtyy ilman äitiä vähän vanhempana, olisi kiva lähteä jo loppukesästä tai ainakin syksyllä koska en tosiaan ole ollut vielä missään niin pitkään ilman lapsia.

Meillä on jänniä suunnitelmia tulevaisuutta varten, joten sekin on hauskaa, vaikka vielä en tiedä, miten suunnitelmat toteutuvat. Kerron niistä lisää, jos jotain kerrottavaa tulee! Meidän piti jakaa myös Gabrielin kotihoito yhdessä, mutta suunnitelmia oli pakko muuttaa ja tähän asti olen ollut yksin vanhempainvapaalla, Jordanhan on vielä myös kotona. Eerikki jää kuitenkin toukokuussa kuukaudeksi vanhempainvapaalle, joten silloin saan tehtyä omia työjuttuja ja sitten hänellä on paljon lomia tulossa, jolloin teen töitä, kun hän hoitaa lapset. Se tekee varmasti hyvää myös.

On ihanaa, että pääsiäinen on tulossa. Menemme äitini luo syömään koko perhe perjantaina ja lauantaina menen aikuisen siskontyttöni synttäreille. Maanantaina meillä on muutaman naapuruston kaveriperheen kanssa brunssi ja muuten luvassa on toivottavasti lepäilyä ja kivaa yhdessäoloa perheen kesken.

Kaiken keskellä elämä on pyörinyt aika normaalisti. Viimeinen joogaopettajakoulutuksen lähiopetusviikonloppu oli pari viikkoa sitten, enää jäljellä on loppuretriitti ja tietenkin kaikki loput koulutukseen liittyvät työt, kuten lopputyö. Näemme kavereita aina kun ennätämme ja kävimme yksi ilta Eerikin kanssa teatterissa katsomassa Hiirenloukun. En muista milloin olisin viimeksi ollut teatterissa, joten se oli hauskaa. Eräänä toisena treffi-iltana olin saanut kutsun Heurekan avaruusteemaisen näyttelyn avajaisiin, mutta tajusimme nopeasti, että se ei ollut miten halusimme arvokkaan vapaaillan käyttää. Livahdimme sieltä siis nopeasti ja suuntasimme karaokeen ja meillä oli tosi hauska ilta! Olimme luvanneet lastenhoitajille (eli perheelleni) olla kotona kello 21 mennessä, joten meillä oli vain pari tuntia aikaa, mutta minä rakastan laulamista ja karaokessa kaikki haluavat jutella kaikille, joten Eerikkikin viihtyi.

Aloitimme vauvauinnin kun Gabriel oli kolme kuukautta, mutta olemme päässeet sinne vain muutaman kerran, kun aina on ollut muuta menoa tai jollakulla nuhaa, Jordan ui siis samassa ryhmässä. Korkeasaaressa käymme aika usein ja minulla onkin sinne vuosikortti. Käyn lasten kanssa edelleen paljon Albertin olohuoneessa ja perjantaisin aina läheisen kirkon perhekerhossa.

Siinä meidän viimeisimmät kuulumiset. Kaiken keskellä en ole varsinaisia blogikuvia ennättänyt ottamaan, joten kuvitukseksi tuli valikoima kevään kuvia. Toivottavasti ennätän kirjoitella pian taas lisää, ehkä ensi kerralla on jo jotain hyviä uutisia!