Miten keksiä nimi lapselle?
Kun Jordan oli syntynyt, sanoin aina, että mikäli saamme joskus toisen pojan, olen pulassa, sillä en ikinä tule keksimään hänelle nimeä. Kun aloin odottamaaan uudelleen, arvasin lähes heti, että tämäkin on poika. Tämä ei johtunut mistään äidinvaisosta, vaan tein oletuksen ihan vain oireiden perusteella.
Ihan ensimmäinen ja tärkein kriteerin on se, että nimi on harvinainen, ainakin Suomessa. En halua, että se on siis mikään trendinimi, sanotaan näin että jos nimi löytyy viime vuosien suosituimpien nimien top 100-listalta, se ei ole meille. Tämä pätee kyllä vain ensimmäiseen (kutsuma)nimeen, toisen nimen kanssa se ei minua haittaa. Olen tottunut siihen, että nimeni on harvinainen, tosin englanninkielisissä maissa sitä löytyy paljon vähän eri versioina, kuten Cece, CC, Cissy ja niin edespäin. Jordan on myös harvinainen Suomessa, mutta ei muutamissa maissa ulkomailla ja se riittää. Ehkä vähän yllättäenkin myös Eerikki on ensimmäisenä etunimenä hyvin harvinainen Suomessakin, jopa harvinaisempi kuin Sissi!
Toisekseen haluan nimen, joka on helppo myös kansainvälisesti, mutta se pitää olla silti äännettävissä suomeksi. Sen ei tarvitse olla suomalainen nimi tai sana, mutta se pitää voida ääntää suomalaisittain. Tämä on aina ollut minulle tosi tärkeää. Jopa silloin kun asuin ulkomailla ja seurustelin ulkomaalaisten kanssa, oli aina selvää, että lapseni nimen täytyy sopia suomen kieleen. Suomi on äidinkieleni ja kotimaani ja sen pitää näkyy lapseni nimessä. On paljon ihania nimiä, jotka joudun hylkäämään tämän takia, ne pitäisi ääntää englanniksi. Siksi Jordan nimi on niin ihana, se tarkoittaa myös jokea (vaikka meille inspiraatio tuli Michael Jordanista) ja sen voi sanoa suomeksi, kuten me haluamme tehdä. En kyllä koskaan pahastu, jos joku ääntää sen englanninkielisittäin, se on kaunis niinkin.
Toinen trendi, josta en ole innostunut -jos ensimmäinen on trendinimet, on pappa- ja mummonimet. Molemmat trendithän ovat aika ikuisia, aina on jotkin nimet jotka ovat suurinta huutoa ja omien isovanhempien sukupolven nimet kiinnostavat kun omien vanhempien sukupolven nimet ovat liian lähellä vielä. En itse ole innostunut yhtään näistä mummo- ja pappanimistä, vaikka muutaman kauniin mummonimen olen kuullut, vaikkei se olekaan minun juttuni. Nyt kun kirjoitan tätä, tajuan, että ehkä se ei olekaan ihan totta. On minulla yksi pappanimi, josta pidän, se on vaan liian yleinen, jotta antaisin sen. Eräs ”melkein sukulaiseni” oli nimeltään Olavi ja minulla on hänestä oikein kivoja muistoja ja nimi itsessään on minusta kaunis. Myös, kun odotin Jordania, sain vähän yllättäen tilaisuuden tutustua isänpuoleisen sukuni historiaan joka tulee Ruotsista ja huomasin siellä toistuvan erään ruotsalaisen ”pappanimen”. Harkitsimme tätä nimeä Jordanille toiseksi nimeksi ja luulen, että se menee harkintaan myös kuopukselle, joten en kerro sitä vielä tässä.
Minulle ei ole tärkeää, että lapsen nimi alkaisi samalla kirjaimella kuin minun tai Eerikin tai että lasten nimet alkaisivat samalla kirjaimella. Ennemmin vältän tätä koska se johtaa helposti sekoiluun nimien kanssa, Jordanin serkku on nimeltään Josua ja minäkin sekoitan nimet välillä. On myös kiva ihan symbolisestikin tehdä eroa lasten (ja vanhempien) persoonien välille, etenkin kun tykkään ostaa yhteensopivia vaatteita niin lapsille kuin koko perheelle.
Vielä viimeiseksi haluan, että nimi on lyhyehkö. Minua harmittaa aina ihmisten puolesta, joilla on kaunis pitkä nimi ja sitten heitä kutsutaan jollain tylsällä lyhennöksellä siitä, joten haluan, että nimi on sen verran lyhyt, että se on helppo sanoa, eikä siitä tarvitse tehdä mitään lempinimiä. En toki voi vaikuttaa siihen saako lapsi vaikka kavereiltaan lempinimen, mutta pitkällä nimellä se on lähes välttämätöntä, että häntä ei tulla omalla nimellä kutsumaan.
Eerikillä ei tunnu löytyvän kovasti mielenkiintoa nimen keksimiseen ja hyväksyin sen jo Jordania odottaessa. Hänen ainoa ehdotus on Roger, mutta en usko, että hän on tosissaan. Roger on toki mahdollista sanoa suomeksi, mutta oletus ei ole että sen ääntäisi niin, joten se on omaan makuun liian ulkomaalainen, se ei ole minusta myöskään kaunis, jos nyt ihan suoraan sanotaan. En kyllä usko, että se on Eerikistäkään. Hän ehdottaa sitä koska hänen lempipelaajansa nimi on Roger, kyse on tietenkin Federeristä. Minä ihailen häntä ihmisenä ja pelaajana ja hän olisi upea ja tyylikäs esikuva lapselle, mutta nimi ei vain toimi. Meidän nimeämismetodimme on siis se, että minä ehdotan nimiä ja Eerikki hylkää ne, mitkä ei kelpaa. Loput jäävät pohdintaan ja niistä valitaan sitten lopullinen nimi.
Sain vinkin tutustua saksalaisiin ja ranskalaisiin nimiin, joten olen nyt tehnyt sitä. Tyttöjä voisin nimetä vaikka kymmenen, en tiedä miksi tämä pojan nimen keksiminen on niin vaikeaa, eli kaikki ehdotukset kuullaan mieluusti!
Ps. Jos etsit jotain punaista lankaa näistä kuvista, valitsin vain sellaisia kuvia, joissa Jordanilla on jokin nimeään kantava vaate/asuste päällä ☺️.