Raskaus

Miten meillä suhtaudutaan vauvan tuloon

On ollut hauskaa seurata, miten me Eerikin kanssa suhtaudumme vauvan tuloon, yhdessä ja erikseen. Ei varsinainen yllätys, mutta kuitenkin kiva huomata, oli se, että isossa kuvassa olemme ottaneet lapsen saapumisen aika samalla tavalla, onnellisesti ja rauhallisesti.
Olimme kuitenkin puhuneet lasten hankinnasta jo pitkään ja minä, ikuisena suunnittelijana, olin halunnut sopia jo hyvissä ajoin ennen raskautta vanhempainvapaiden jakamisen, nimet, päiväkodit ja niin edespäin (kyllä, olen tosissani :D) , joten tässä kohtaa ei ole enää mitään mitä tarvitsisi suuremmin valmistella tai neuvotella, voimme vain odotella rauhallisesti.

Muissa asioissa meidän välillä sen sijaan on eroja. Minä olen, ehkä koska olen tiedenainen tai ehkä koska asia tapahtuu minun kehossani, todella kiinnostunut siitä, miten alkio ja nyttemmin sikiö kehittyy viikottain. Olen käynyt pitkiä metafyysisiä pohdintoja (ennen kaikkea itseni kanssa) siitä, miten ja milloin Bebe saavuttaa tietoisuuden, mitä se kykenee käsittämään missäkin kohtaa kehitystä, mikä mahtaa olla sen käsitys olemassaolostaan ja niin edespäin.

RV 15

Minusta oli myös kiehtovaa, kun jonkun viikon kohdalla kerrottiin, kuinka alkion sisäelimet eivät mahdu enää hänen sisäänsä, vaan ne menevät ylös napanuoraan, kunnes alkio on kasvanut ja ne voivat laskeutua takaisin hänen sisälleen. Kerroin Eerikille myös silmät sädehtien kuinka jännittävää oli, kun Bebe oli oppinut pissaamaan ja joi tätä lapsiveden ja pissan seosta harjoitellessaan hengittämään. Eerikki oli pikku tietoiskuistani vähemmän otettu ja piti niitä hieman ällöttävinä…

Olen vertaillut ominaisuuksia kaikista mahdollisista laitteista, mitä vauva voi tarvita ja lukenut vaikka kuinka monta raskauskirjaa ja seuraan eri raskausappeja. Eerikki taas on keskittynyt olennaiseen, eli minuun. Kun voin huonosti, hän pitää huolen, että saan sitä ruokaa, mitä sillä hetkellä pystyn syömään ja tekee kaikkensa, että saan nukuttua, oli päivä tai yö, sillä hän tietää kuinka väsynyt olen ja etenkin olin alkuraskaudessa.
Eerikkiä ei ehkä kiinnosta, missä alkion maksa seilaa milläkin viikolla tai millaisia filosofisia pohdintoja hän kykenee vatsassa käymään, tai edes että olisiko joku vempain parempi, mutta kaksikymppiä halvempi, kunhan vauva ja äiti voi hyvin, niin homma on hyvässä hoidossa!

RV 16

Hauska esimerkki vähän erilaisesta suhtautumisestamme tähän hommaan oli joskus ensimmäisellä kolmanneksella, kun olimme kävelyllä ja vastaan tuli perhe pikkulapsineen. Eerikki kysyi, että oletko alkanut katsoa lapsia nyt eri tavalla, sillä hän on alkanut nyt kiinnittämään enemmän huomiota pikkulapsiin, että kohta meilläkin on tuollainen! Minä vastasin siihen, että en… mutta olen alkanut katsomaan millaisissa vaunuissa ne lapset on :D.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

fiFinnish