Raskaus

Raskaus: Odotukset vs. Todellisuus

Jotta saatte käsityksen lähtötilanteesta, aloitan kertomalla, että minulla tai Eerikillä ei ole koskaan ollut mitään vauvakuumetta. Päätimme, että alamme yrittämään vauvaa heti häämatkan jälkeen, sillä haluamme lapsia, mutta ikäni tekisi lasten hankinnasta (tilastollisesti) joka vuosi vaikeampaa. Arvelisin, että he, jotka lähtevät yrittämään lasta kovan vauvakuumeen tai raskauden kaipuun takia, saattavat lähteä raskauteen erilaisin odotuksin kuin minä. Varmasti kuitenkin kaikilla odottavilla äideillä ja mahdollisilla kumppaneilla on ennakko-odotuksia sitä kohtaan, millaista raskausaika tulee olemaan, vaikka niitä ei olisi edes tiedostanut. Ainakin itse olen vasta nyt tajunnut, että minulla oli tiettyjä oletuksia raskaudesta ja siitä miten tulisin sen kokemaan. Teinkin tähän listaa siitä, missä menin odotusteni kanssa pieleen, koska sehän on aina hauskaa, kun huomaa olleensa väärässä! 😀

Raskautuminen

Ensimmäinen raskausyllätys oli se, että raskaus onnistui niin nopeasti! Meillä kävi ehkä vain todella hyvä onni, mutta olin jotenkin ajatellut, että joutuisimme yrittämään pitkään, eikä onnistumisesta silti olisi takeita. En ole ikinä ollut raskaana emmekä olleet käyneet missään hedelmällisyystesteissä, joten en tiennyt lainkaan, kuinka helposti se onnistuisi tai olisiko se meille edes mahdollista. Aloimme kuitenkin yrittämään tammikuun lopulla ja maaliskuun puolivälissä tein jo positiivisen raskaustestin. Vielä ei voi tietää, miten kaikki tulee menemään, mutta ainakin olemme onnellisia siitä, että raskautuminen kävi nopeasti.

Alkuraskaus

Koko alkuraskaus on mennyt ihan eri tavalla kuin olin ajatellut. Ensinnäkin sain aivan väärät oireet! Olin jostain syystä varma, että oksennan ja makaan vessanlattialla pari kuukautta, muutaman viikon nyt ainakin, mutta mitä vielä, en ole oksentanut kertaakaan. Tämä ei luonnollisesti ollut massiivinen pettymys, mutta yllätti kuitenkin. Sen sijaan kuvotus on tehnyt sen, että pystyn useimpana päivänä syömään vain ehkä yhtä ruokaa, usein se on hampurilainen ja ranskalaiset. Olin kuvitellut, että minä olen sellainen, joka syö terveellisesti ja urheilee läpi raskauden, mutta mitä vielä. Olo on ollut niin uupunut ja yökötys sen verran kova, että en kyllä ole jaksanut paljoa liikkua ja sen lisäksi vielä syön jatkuvasti, sillä se tuntuu olevan ainoa, mikä pitää kuvotuksen aisoissa. Energistä toista kolmannesta odotellessa!

Stressi

Koska olen ihminen, joka rakastaa suunnittelua, eli toisin sanoen pidän siitä, että koen asioiden olevan kontrollissani, oletin, että saatan pelätä ja huolehtia raskaana ollessani liikaa vauvan terveyden puolesta. Tiedän, että stressi on haitallista vauvalle, joten olin jo etukäteen miettinyt stressin hallintaa, jotta se ei vaikuttaisi vauvan hyvinvointiin. Stressistä stressaamiselle(!) ei ole kuitenkaan ollut tarvetta, sillä en koe, että olisin stressannut koko raskausaikana juuri mistään! En stressannut, että emme onnistu, kun aloimme yrittämään, en pelännyt aikaista keskenmenoa, enkä ole stressannut, että lapsi ei olisi terve. En tarkoita, ettenkö olisi miettinyt kaikkia vaihtoehtoja useinkin ja tiedosta hyvin, että ne kaikki ovat mahdollisia, mutta asenteeni on ollut, että jos muusta ei ole tietoa, niin eiköhän kaikki ole hyvin. Ja jos ei, niin etukäteen murehtiminen ei helpottaisi tulevaisuuden tuskaa kuitenkaan.
Toisaalta, ehkä tämä alkaakin olla uusi minä, muistan nimittäin, että jo häitä suunnitellessa yllätin itseni ottamalla kaiken niin rauhallisesti, vaikka koronasta, hääpuvun viivästymisestä ja muusta olisi voinut kehittää ihan luvalla vaikka millaiset paniikit…

Ruokahimot

Olen aina ajatellut, että raskaana syödään aivan normaalisti, mitä nyt muutamalla rajoituksella ja tämä mielikuva ei ole muuttunut. En siis ikinä aikonutkaan ryhtyä niin tarkaksi, että normaalielämä menee mahdottomaksi, eli tässä sentään olen pysynyt alkuperäisessä suunnitelmassani. Mikä sen sijaan on yllättänyt on se, mitä nyt raskaana ollessani kaipaan. Oletin, että kaipailisin ennen kaikkea valkoviiniä, mutta suurin kaipuuni onkin inkivääri! Okei, alkuraskauden kuvotus teki sen, että alkoholi (ja kofeiini) ällöttivät jo ajatuksena, mutta nytkin, kun oloni on jo jonkin verran helpottanut, en ole kaivannut niinkään alkoholia, mutta mieheni inkiväärijuomia olen aina nuuhkimassa, kun hän niitä ostaa. Onneksi inkivääriä saa nauttia pieniä määriä, joten olen toki ottanut siitä ilon irti, mutta kaikki mitä oikeasti haluaisin syödä (juuri siitä syystä) sisältäisi niin paljon inkivääriä, että ne jää tässä kohtaa vain haaveiksi. Täytyy kyllä mainita, että toisena kiellettynä asiana on kylläkin samppanja! En ikävöi humaltumista, eikä tähän oikein käy edes kuohuviini, vaan samppanjan mausta haaveilen ainakin viikottain. En tiedä pitäisikö huolestua, että meille on tulossa pikkuinen snobi :P.

Oma keho

Oletin, että ahdistun kaikista kehon muutoksista, joita raskaus tuo. Olen aina rakastanut olla nainen, mutta ajattelin, että tämä on jotenkin liian naisellinen kokemus ja odotin, että tämä tuottaa minulle ahdistusta. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta en osaa sitä paremmin kuvailla. Olen kuitenkin suhtautunut asiaan aivan eri tavalla kuin pelkäsin, enkä olekaan kokenut muutoksia ahdistavina vaan kiehtovina. Minusta tuntuukin kuin olisin luovuttanut kehoni tieteelle ja nyt lueskelen joka viikko tai päivä, että mitäs siellä kohdussa nyt tapahtuu, kun minusta tuntuu tältä.
Sen sijaan vauvavatsat ovat minusta aina olleet kauniita ja siitä ajattelin etukäteen pitäväni, mutta se taas onkin asia, joka on tehnyt oloni epämukavaksi, sillä se tuli aivan liian pian. Kuljin oikeasti jo reilu viikko raskaustestin jälkeen äitiyslegginseissä ja tämä turvotus on jotain aivan järkyttävää. Toki turvotuksen huomaa ihan koko kehossa, mutta jotenkin tämä möhömaha ahdisti minua alkuun, kun koin, että sellaista ei vielä pitäisi olla. Nyt olen kuitenkin sopeutunut jo siihen ja tilailen tyytyväisenä uusia äitiysvaatteita, jotta saan hieman vaihtelua niihin harvoihin asuihin, jotka päälleni menevät.

Eli aivan pieleen menivät suurin osa oletuksista, niin kuin usein käy! Ruokavalioon ja treenaamiseen olen kyllä jo lähtenyt hakemaan parannusta, nyt kun olo on vähän parempi, joten älkää huolestuko! Kyllä me beben kanssa itsemme hyvään synnytyskuntoon hoidetaan! 😀

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

fiFinnish