Seuraa vauva-arkeen

Olen kertonut aiemminkin täällä, kuinka hyvin viihdymme Jordanin kanssa Albertin Olohuoneessa, joten kun heidän mediatiiminsä tiedusteli, haluaisinko kirjoittaa aiheesta blogipostauksen innostuin heti ideasta.

Albertin olohuone on hyväntekeväisyysjärjestö HelsinkiMission olohuonemainen tila Kampissa osoittessa Albertinkatu 33. Olohuone on auki vanhemmille ja lapsille joka arkipäivä paitsi tiistaisin, jolloin se on auki senioreita varten. Albertin olohuoneessa on sohvia ja leluja lapsille, siellä on myös ruokailutila ja keittiö, jossa voi lämmittää ruokaa niin lapselle kuin itselleen. Olkkarissa on aina tarjoilla myös kahvia, teetä ja keksejä. Haen usein lounasta mukaan sinne mennessäni, sillä uusien lelujen ja toisten lasten ihmettely viihdyttää Jordania niin hyvin, että saan syödä lounaani rauhassa, toisin kuin kotona, missä on Jordanin mielestä tylsää 😅. Tiistaisin HelsinkiMissio pitää samankaltaista toimintaa Kampin neuvolan tiloissa nimellä Neuvolaparkki.

Ensimmäinen muistikuvani HelsinkiMissiosta on heidän mainoskampanjastaan ehkä parinkymmenen vuoden takaa. Mainoksissa oli melankolisia mustavalkoisia kuvia vanhuksista yksin kotonaan ja teksti luki ”Vanhuus tulee yksin”. Ne mainokset vaikuttivat minuun todella vahvasti, enkä ole koskaan unohtanut niitä. Monilla meistä on jokin tietty heikko kohta, jokin ryhmä, joka saa aikaan ihan erityisen suuren empatian tunteen ja tarpeen auttaa, oli se sitten lapset, eläimet, nuoret, syrjäytyneet tai jokin muu, minulla se on yksinäiset vanhukset. Ajattelin silloin, että joskus haluan ryhtyä vapaaehtoiseksi ja mennä seuraksi jollekin yksinäiselle seniorille. Vaikka elämäntilanne ei ollut silloin oikea, en koskaan unohtanut asiaa ja kun muutin takaisin Suomeen, päätin vihdoin tehdä sen ja niin ryhdyin HelsinkiMission vapaaehtoiseksi senioripuolelle vuonna 2017 ja olen todella iloinen, että lähdin mukaan auttamaan.

Albertin olohuoneeseen tutustuin kuitenkin ihan sattumalta, eräs tuttavani jostain äitiryhmästä ehdotti tapaamista siellä, sillä asuimme molemmat lähellä ja tykästyin paikkaan heti. Kävin siellä satunnaisesti silloin, mutta pian sen jälkeen Eerikki jäi kotiin Jordanin kanssa ja Jordan oli sen verran pieni, että he viettivät aikaa eniten kotona, missä minäkin olin lähellä. Kun jäin syksyllä taas kotiin, aloin heti käymään Albertin olohuoneessa aktiivisesti. Nykyään, kun olemme Eerikin kanssa vuorotellen kotona Jordanin kanssa, myös Eerikki käy Albertin olohuoneessa ja siellä käykin paljon isiä.

Albertin olohuoneeseen voi tulla koska vain aukioloaikojen puitteissa, se on auki 9.30-15, paitsi maanantaisin, jolloin se sulkee jo kello 14. Pitkät aukioloajat ovat tosi kätevät, sillä vauvan päivärytmi muuttuu kasvaessa ja vaihtelee myös ihan sen mukaan milloin hän sattuu heräämään, joten on välillä vaikea päästä erilaisiin aktiviteetteihin, jotka ovat johonkin tiettyyn kellonaikaan. Emme koskaan päätä mitään kellonaikaa jolloin lähdemme Albertin olohuoneeseen, vaan kun tulee hetki, että vauva ei nuku eikä meillä ole muuta ohjelmaa, niin suuntaamme lähes poikkeuksetta sinne. Käymmekin olohuoneessa noin kaksi kertaa viikossa. On ihanaa istua rauhassa juomassa kahvia, jutellen muiden vanhempien ja vapaaehtoisten kanssa samalla kun katselee, kun Jordan tutkii tyytyväisenä leluja ja ihmettelee muita pikkuisia. Olen lukenut ja kuullut pikkulasten vanhempien kertovan, kuinka yksinäistä vauva- ja taaperoaikana saattoi olla, kun ei tavannut muita aikuisia, mutta voin rehellisesti sanoa, etten ole ikinä tuntenut niin. Toki olemme muutenkin aktiivisia erilaisissa kerhoissa, mutta aina jos meillä on vapaata aikaa, lähdemme Albertin olohuoneeseen, missä on varmasti kivoja ihmisiä joiden kanssa jutella.

Nyt, kun kirjoitan tätä, tajuan vasta kuinka merkittävässä roolissa Albertin olohuone on ollut meidän vauvavuodessamme. Aina kun näen yhden olohuoneen ison lelun, muistan kuinka Jordan harjoitteli seisomista ja kävelyä sitä vasten. Muistan aina hänen ensimmäisen askeleensa, jonka hän otti HelsinkiMission neuvolaparkissa viime syyslomalla. Kun Jordan haluaa harjoitella Albertin olohuoneen portaissa kiipeilyä, muistan kuinka hän kaatui niissä alkutalvena ja pelästytti äitinsä perinpohjaisesti. Olemme juhlineet olkkarissa parinkin pikkuisen 1-vuotissyntymäpäiviä, olemme askarrelleet siellä isänpäiväkortteja ja ystävänpäiväkortteja ja Jordan oli siellä elämänsä ensimmäisissä naamiaisissaan Halloween juhlissa äitini kanssa viime syksynä. Olen syönyt siellä joulupipareita ja ihastellut erään äidin tuomia laskiaispullia, jokaisesta pyhästä meillä onkin jokin muisto myös Albertin olohuoneesta, niin suuri osa elämäämme se on ollut. Monet olohuoneen vanhemmat ja lapset tunnen nimeltä ja tapaamme usein samojen ihmisten kanssa alueen eri kerhoissa, joko sattumalta tai etukäteen sopien. Albertin olohuone on ollut tärkeässä roolissa siinä, että olemme saaneet kavereita alueen vanhemmista.

HelsinkiMissio järjestää myös muuta tukitoimintaa perheille, lisää tietoa löytyy täältä. Albertin olohuoneen Facebook-sivuilta löytyy myös tietoa tukitoiminnasta ja aktiviteeteista, esimerkiksi minä vedin keväällä viiden viikon ajan vauvajoogaa perheille liikuntasalissa olohuoneen vieressä. Jooga on tietenkin ilmainen ja meillä on ollut siellä vanhempia niin pienten vauvojen, kuin isompien taaperoidenkin kanssa. Tunnit varattiin nopeasti täyteen, mutta olen luvannut, että vedän uuden kurssin jossain vaiheessa, joten jos haluaisit mukaan joogailemaan, laita olohuoneen Facebook sivu ja blogini instagram seurantaan niin ilmoittelen heti, kun valitsemme uuden kurssin päivämäärät.

Mikäli kaipaat seuraa ja aktiviteetteja vauva/lapsiarkeen, niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan Albertin olohuonetta, toivottavasti tavataan myös joogatunnilla 💕.