Vauva

Sukupuolipettymys

Olen pitkään yrittänyt keksiä tälle kirjoitukselle kivemman kuuloista otsikkoa, mutta jos kaikkien viisauksien alku on tosiasioiden myöntäminen, niin parasta kai vain kutsua asiaa, niin kuin se on.

Kerroin aiemmassa postauksessa, että olin toivonut tyttöä ja minulla meni vähän aikaa hyväksyä se, että meille tuleekin poika. Kun olen asiasta puhunut, tuntuu, että monella on ollut samankaltaisia kokemuksia, joten päätin lopulta kirjoittaa aiheesta oman postauksen, toivottavasti tästä olisi apua muillekin, joilla on ollut samankaltaisia fiiliksiä.

Ensinnäkin, kuten alkuun sanoin, ”sukupuolipettymys” kuulostaa minusta kauhealta, mutta toisaalta koko kokemus oli kauhea samasta syystä, kun tuo sana minua ahdistaa. Tuntui tosi ikävältä katsella ultraäänessä meidän suloista ja ainakin näillä näkymin, tervettä, vauvaa ja olla edes jollain tapaa ”pettynyt”. Se tuntui väärältä ja aiheutti syyllisyyttä. Toisaalta, tiedän kyllä, etteivät tunteet ole koskaan oma valinta, vain niihin perustuvat teot, eikä tämä ole tietenkään poikkeus. Kaikki tunteet ovat sallittuja aina, vaikka tuntuisivat tosi ikäviltä tai vääriltä. Oli siis aloitettava sillä, että hyväksyin sen, että, vaikka en haluaisi, olen nyt pettynyt ja se on ok.

Toisekseen minun piti käsittää se, miksi sukupuolella oli minulle yhtään mitään väliä. Ensinnäkin kyse on biologisesta sukupuolesta, lapsihan voi tuntea olevansa mitä sukupuolta tahansa. Toisekseen tuntui hyvin ristiriitaiselta, että minä, joka olen aina sitä mieltä, että sukupuoli ei kerro ihmisestä kuin juurikin sen, koin nyt, että tässä asiassa sillä on jotain väliä.

Tajusin, että yksi ja ehkä isoin syy on se, että koen poikien ja miesten roolin olevan vieläkin niin ahdas. Pelkäsin, että lapseni pakotetaan ympäristön toimesta joksikin sinisissä autopaidoissa kulkevaksi ”pojaksi”, joka tekee ”poikien” juttuja sen sijaan, että hän voisi olla vain… hän, lapsi, joka miettii ja tutkii vielä, että millainen hän on ja mistä juuri hän pitää. Tuntuu nimittäin, että tyttöjen roolit ovat jo paljon sallivammat ja tytöt saavat vapaammin leikkiä erilaisilla leluilla, pukeutua eri väreihin ja osoittaa kiinnostusta erilaisia asioita kohtaan.

Ennen kuin olin ennättänyt kunnolla miettiä syitä pettymykselleni, minulla oli vain paha mieli ja kuten kerroin edellisessä postauksessa, tässä minua auttoi paljon se, että meillä oli vauvalle jo nimi ja 3D -kuvia hänestä. Käytin sitten hänen nimeään, katsoin kuvia ja näin aloin saada itseni tuntemaan, että hän kuuluu osaksi meidän perhettä. Todella iso apu oli myös siitä, että sain puhua asiasta vapaasti. Eerikki jaksoi ymmärtää ja kuunnella, eikä syyllistänyt minua tunteista, joista koin edelleen hieman syyllisyyttä.

Toinen iso apu oli siskoni, joka sen lisäksi, että hänkin kuunteli täysin syyllistämättä, pystyi myös auttamaan huolieni kanssa, sillä hänellä nyt vaan on maailman ihanin lapsi. Okei, mietit nyt, että kaikki tädit ajattelevat näin, mutta oikeasti en tiedä ketään, joka ei olisi myyty tästä lapsesta :). Siskoni on kasvattanut niin mielettömän lapsen, joka sattuu olemaan poika, että se oli hyvä muistutus siitä, että sukupuolella ei ihan oikeasti ole mitään väliä. Siskoni kanssa puhuminen vakuutti minut siitä, että meillekin tulee varmasti ihan huippu tyyppi, ja hän vakuutti minulle, ettei hän koskaan kokenut, etteikö hänen lapsensa olisi saanut rauhassa löytää itseään ilman painostusta ympäristöstä ja meidän vauva oli tulossa maailmaan vielä yli 10 vuotta myöhemmin.

Jos sinulla on siis pettyneitä fiiliksiä vauvan sukupuolesta, niin ensimmäinen suositukseni on, että puhut niistä. Äläkä koe niistä syyllisyyttä! Ne on todella kurjia tunteita, eikä kukaan tuleva vanhempi haluaisi tuntea niin, mutta nämäkään tunteet eivät ole sinun valintasi eikä vikasi. Tärkeintä tietenkin on, että saat puhua vapaasti ilman tuomitsemista keneltäkään. Jos tällaisia kuuntelijoita ei lähipiiristä löydy, neuvolasta pitäisi ainakin saada apua asian käsittelyyn.
Voi myös olla, että mahdollinen puolisosikin on pettynyt ja tämä antaa hänellekin mahdollisuuden käsitellä omaa pettymystään. Eerikki toivoo kovasti, että saisimme joskus sekä tytön että pojan, joten hänelle ei ollut mitään väliä kumpi tulisi nyt, mutta puhuessamme käsitin, että mikäli jäisimme kokonaan ilman tytärtä, hänkin olisi pettynyt. Jostain syystä tämäkin keskustelu auttoi, ehkä koin, että jollain tavalla Eerikki pystyi samaistumaan tunteeseeni, vaikka tämän lapsen sukupuoli olikin hänelle yhdentekevä.

Toinen neuvoni on, että yritä keksiä, mikä tarkalleen on se syy, miksi sukupuolella oli sinulle väliä. Sitten voit miettiä, voiko ainakin osa odotuksistasi toteutua, vaikka lapsi onkin eri sukupuolta, kun toivoit? Toisaalta, on myös hyvä tiedostaa, että moni asia olisi voinut jäädä toteutumatta, vaikka hän olisikin ollut toivomaasi sukupuolta. Tyttäresi ei ehkä halua häitä tai että saatat hänet alttarille, poikasi saattaa. Poikasi ei ehkä halua pelata lätkää, tyttäresi voi olla siinä maailman huippuja, poikasi ei ehkä halua vinkkejä tyttöjen hurmaamiseen, tyttäresi taas saattaa toivoa niitä ja niin edespäin.

Maailma tuntuu todella sukupuolittuneelta lastenvaatekaupasta katsoen ja viimeinen neuvoni onkin, että älä mene pahimman pettymyksen keskellä lastenvaatekauppaan! Minusta suurin osa ”poikien vaatteista” on rumia ja kun koen poikien roolin muutenkin olevan rajatumpi kuin tyttöjen, en halua korostaa sitä vielä ”poikien” vaatteilla. Jos tämä on asia, joka vaivaa sinuakin, muista, että yhtäkään vaatetta ei pienelle lapselle tarvitse pukea, josta te vanhemmat ette pidä.

Minulle on tyypillistä, että vaikka ottaisin pettymykset raskaasti, nousen aina ylös myös lähes hämmästyttävän nopeasti. Nytkin käsittelin asiaa pari päivää ja sitten tilasin koko perheellemme samanlaiset persikan väriset sandaalit ja aloin miettimään, että, no, eihän siellä nyt kukaan muu voisi ollakaan kun tämä tyyppi. Nyt olen iloinen juurikin hänestä 🙂

6 kommenttia

  • Saara

    Odotan esikoistamme ja olen nyt rv 37+3 enkä ole vieläkään tottunut siihen, että meille annettiin poikalupaus. Rakenneultrassa pyysimme kätilöä kirjoittamaan sukupuolen lapulle ja katsoimme sen kotona.
    Ennen rakenneultraa minua ahdisti ja puhuinkin siitä mieheni kanssa. Minua pelotti se tosiasia, että mitä jos odotan poikaa. Olen aina ajatellut ja ns. päättänyt, että ensimmäinen lapseni olisi tyttö, ei ole muuta vaihtoehtoa, mutta jos nyt kätilön antama poikalupaus on poika niin ei sillä oikeasti ole mitään väliä.
    Olen hommannut kaikki vaatteet niin unisex väreissä kuin vaan voi ja välttänyt sinistä, koska en itse pidä siitä väristä. En myöskään pidä siitä, että on ”tyttöjen ja poikien” värejä, leluja, leikkejä tms. sukupuoli erottelua.
    Meillä on nimi jo valmiina ja käytetäänkin sitä vauvasta puhuttaessa, mutta minun on vaikea sanoa sanaa poika. Haluamme molemmat myös toisen lapsen jossain kohtaa ja minua pelottaa jo valmiiksi pettymys siitä, jos hänkin on poika.

    • Sissi

      Ymmärrän hyvin! Ja ajattelen tosi samalla tavoin, inhoan myös kaikkea ”tyttöjen” jutut ja ”poikien” jutut meininkiä, enkä haluaisi, että meidän pikkuinen ei vaikka uskaltaisi tykkää jostain, koska jonkun mielestä se ei sovi pojille. Mutta täytyy luottaa, että vanhempien ajatukset kuitenkin merkitsee eniten. Voihan myös olla, että jos kävisi niin, että seuraava olisikin myös poika, se ei enää olisi niin paha paikka, kun olisi jo se yksi ihana poika kotona ja tietäisi kuinka upea tyyppi sekin on 🤷🏼‍♀️💗

  • Hanna

    Hyvä kirjoitus ja ymmärrän sinua täysin. Meille on pariin kertaan sanottu että tuleva lapsemme olisi tyttö, ja tätä olen toivonutkin kovasti. Silti minulla on epävarma ja ikävä olo, että entä jos se onkin poika niin kaikki vaaleanpunaiset vaatteet, mekot, ballerinatossut ym. ”tyttöjen vaatteet ja tavarat” pitäisi palauttaa tai myydä eteenpäin. En uskalla vielä iloita ”toivotusta” sukupuolesta somessa, koska ultrat on ollut hieman epävarmoja ja kukaan kätilö ei ole sanonut että ovat 100% varmoja sukupuolesta. Minulle olisi suuri pettymys jos esikoisemme olisi poika ja olen tätä pohtinut miksi tunnen näin, sillä haluan kuitenkin jossain vaiheessa poikalapsen. Olen nyt RV 27+6 ja varmaan käyn vielä varmistamassa sukupuolen yksityisellä niin saan mielenrauhan.

    • Sissi

      Mun mielestä toi on tosi hyvä idea käydä tarkistamassa yksityisellä, jos asia oikeasti vaivaa. Nyt on vielä aikaa rauhassa sulatella asiaa, mitä uutisia sitten tuleekaan. Kaikista vaikeinta on kuitenkin yleensä epätietoisuus 💗💗

  • Äippä

    Olin aina ajatellut että jos minulla joskus on lapsi, se on tyttö. Nimikin oli jo päätetty kun olin noin 6v. Sitten tulin raskaaksi ja… Minulla oli heti alusta asti todella voimakas tunne että sisälläni kasvaa pikkuinen poika. Se tunne oli inhottava, mutta olin ihan varma että pääsen tunteesta eroon. Kaikissa ultrissa kerrottiin että tulokas on aivan varmasti poika. Kun raskaus alkoi olla jo reilusti yli 20 viikon, eikä se inhottava tunne poikalapsesta hävinnyt, hakeuduin ammattiavun piiriin. Kävin terapiassa 5 kertaa (toki mieltäni vaivasi moni muukin asia kuin tulevan lapseni sukupuoli) ja viimeisellä kerralla aloin olla jo asian kanssa melko sujut. Silti epävarmuus ja sukupuolipettymys vaivasi aivan synnytykseen asti.

    Muutama päivä synnytyksen jälkeen kun olin saanut hieman nukuttua ja kerättyä voimia, tajusin että minulla on maailman täydellisin pieni ihminen vierelläni. Juuri hänen oli tarkoitus tulla osaksi perhettämme. En osaisi edes kuvitella että meillä olisi joku pikkutyttö.Tänään rakas ainokaiseni täyttää 3kk. 💙

    • Sissi

      Olipa hyvä, että kävit juttelemassa! Harmi, että odotusaikaa varjosti pettymys, mutta tärkeintä, että vauvan tultua tuntui, että just oikea tyyppi tuli ☺️💗💗 Itselläni on aina ollut lauma naisia ja tyttöjä ympärillä ja tuntui itsestään selvältä, että oma lapsi/lapset on tyttöjä. Mutta nyt tuntuu, että sieltä voi tulla ihan kuka vaan, oli biologinen sukupuoli mitä tahansa ja pakkohan sen on olla huippu tyyppi, kun se on meidän 😄💗

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

fiFinnish