Synnytystoivelista
Niin se synnytys lähestyy ja laskettuun päivään on huomenna enää viikko!
Synnytyshän voi mennä hyvin eri tavalla kuin kuvitteli ja mieli toiveidenkin suhteen voi muuttua kesken synnytyksen, mutta minusta on mahtavaa, että nykyään kannustetaan siihen, että synnyttäjä kirjoittaa jonkinlaisen kirjeen toiveistaan, joita sitten pyritään noudattamaan ja kunnioittamaan. Kun olen tässä asioita miettinyt, olen itsekin keksinyt asoita, joita haluan kirjeeseeni laittaa. Lyhyesti sanottuna kirjeeni voi tiivistää siihen, että toivon olevani mahdollisimman pienissä kivuissa synnytyksen ajan… Kohtalaisen tyypillinen toive, voisin kuvitella!
Ensinnäkin, toivon selkäydinpuudutusta ja pudendaalipuudutusta. Vaikka tiedän, että moni kokee ponnistusvaiheen olleen miellyttävämpi kuin supisteluvaiheen, silti se näin etukäteen tuntuu epämukavammalta, mistä syystä haluaisin myös pudendaalipuudutuksen.
Toisekseen, toivomme perhehuonetta tai pääsyä perhepesään ja myös, että voisimme kotiutua mahdollisimman nopeasti.
Kolmanneksi, haluaisin hyödyntää painovoimaa ja synnyttää muussa kuin puoli-istuvassa asennossa, kuten polvillaan sängynpäädystä tukea ottaen tai synnytysjakkaralla. Muun muassa nämä asennot aiheuttavat kuulemma vähemmän repeämiä ja on toki helpompi saada voimaa ponnistamiseen, kun painovoima vetää vauvaa alaspäin.
Neljänneksi (kyllähän näitä lopulta tulikin jonkin verran…), mikäli joudutaan laittamaan tikkejä tai tekemään episiotomia, toivon, että puudutus on kunnossa. Eli paikat ovat oikeasti todella puudutettuna, sillä minulla on kokemusta toimenpiteistä, joissa puudutus on jäänyt vajaavaiseksi.
Viimeiseksi, toivon, että jos oloni käy liian tukalaksi ja sitä pyydän, keisarinleikkaus voidaan tehdä matalalla kynnyksellä.
Siinä minun toiveeni. Luotan kuitenkin siihen, että lääkärit ja kätilöt tietävät paremmin kuin minä, miten homma suoritetaan mahdollisimman turvallisesti sekä vauvaa että minua ajatellen, joten luotan heidän päätöksiinsä. Tämä on tietyllä tapaa myös helpottava ajatus, minun ei tarvitse, enkä voisikaan tietää, mikä on mihinkin tilanteeseen paras ratkaisu, siellä on asiantuntijat juuri sitä varten.
Pieni tilannepäivitys vielä katastrofiin, joka myös lastenhuoneena tunnetaan. Eli, lastenhuone ei ole vieläkään valmis! En ole onnistunut löytämään tapettia, joka olisi oikeasti valkoinen, joten tapetointikerros numero kolme on vuorossa seuraavana… No, seinäthän vaativat myös kolme eri harmaata, ennenkuin ne olivat oikeasti harmaat, joten ehkä tämä on onnenluku myös tapetin kanssa. Olin kyllä jo ihan valmis rentoutumaan nämä viimeiset päivät ennen synnytystä, mutta toivotaan, että saamme pian oikeanlaisen tapetin seinään, niin loppuisi vihdoin tämä remontointi.
Meillä juhlistetaan tänään muuten ensimmäistä isänpäivää! Bebe on saamassa niin huippu isän, että halusin juhlia jo nyt, vaikka vauva onkin vielä masussa.
Hyvää isänpäivää siis vielä kaikille ihanille isille ja isähahmoille!