Synnytys

Synnytysvalmennus

Kaupallinen yhteistyö: Felicitas Mehiläinen

Koska odotamme Eerikin kanssa esikoistamme ja kaikki on meille uutta, meillä oli alusta asti ajatuksena käydä synnytysvalmennuksessa.
Kunnallisella puolella oli tällä hetkellä tarjoilla vain etävalmennusta, mutta onneksi pääsimme Felicitas Mehiläisen kolmen kerran synnytysvalmennukseen!

Valmennukset järjestettiin kätilön kanssa kasvokkain, mikä oli meille tärkeää. Valmennus koostui kolmesta kerrasta, joista jokaisella oli tarkka ennalta määrätty teema, mutta kätilömme Satu Peussa rohkaisi meitä kysymään kysymyksiä koska vain, aiheesta tai aiheen vierestä, ja myös tapaamisten teemat olisi varmasti voinut muuttaa, mikäli olisimme niin toivoneet, mutta meille nämä toimivat oikein hyvin.

Teemat olivat seuraavat:
1.    Tapaaminen: Synnytyksen käynnistyminen ja kivunlievitys
2.    Tapaaminen: Synnytyksen vaiheet
3.    Tapaaminen: Vastasyntyneen ensihetket ja vauvan hoito

Olin miettinyt jo kivunlievitystä ja tiesin synnytyksestäkin jo jonkin verran, olin myös mukana, kun siskoni synnytti. Olin myös jutellut jo Eerikille toiveistani niin kivunlievityksen kuin synnytysasennon suhteen, joten meille täysin uutta asiaa tuli ennen kaikkea tuossa kolmannessa tapaamisessa. Itse asiassa, synnytyksen käynnistymisen merkit olivat myös pääosin uutta tietoa, ja hyvin oleellista sellaista olikin.

Kätilöllä oli hyvä pointti, kun hän kertoi, että joskus isät tai muut tukihenkilöt ahdistuvat synnytyksen avautumisvaiheessa ja saattavat alkaa vaikka lukemaan lehteä. Kyse tuskin on välinpitämättömyydestä, vaan mitä luultavimmin tämä on hänen tapansa käsitellä omaa jännitystä, pelkoa tai avuttomuuden tunnetta, mutta se saattaa tuntua synnyttävästä äidistä loukkaavalta. En oikein usko, että Eerikki olisi näin tehnyt muutenkaan, mutta sekin oli hyvä asia vielä puhua yhdessä. Vinkkini siis kaikille synnytyksen tukihenkilöille on, että vaikka et itse kokisi, että voit tilanteessa auttaa, niin yritä silti pysyä henkisesti läsnä. Sekin voi auttaa jo paljon, ettei synnyttäjä koe olevansa tilanteessa yksin.

Jokainen tapaaminen olikin erittäin hyödyllinen, sillä vaikka olisinkin kuullut jo osan asioista aiemmin, oli tosi kiva päästä rauhassa juttelemaan erilaisista ajatuksista niin synnytykseen kuin vauvan hoitoonkin liittyen.

Viimeisellä kerralla pääsimme ihan käytännön hommiin, kun harjoittelimme sekä imetysasentoja että pyynnöstämme myös pulloruokinta-asentoa. Kokeilimme myös vauvan kapalointia, joka olikin yllättävän simppeli homma. Veikkaan kyllä, että vaikeustaso nousee merkittävästi, kun kyseessä on rimpuileva vauva eikä liikkumaton nukke :D.

Meillä molemmilla on mielestäni aika hyvä käsitys raskaudesta ja synnytyksestä, mutta kummallakaan meistä ei ole juurikaan tietoa pienen vauvan hoidosta, joten tämä viimeinen kerta oli tosiaan erityisen kiva ja hyödyllinen. Minusta oli myös fiksua, että synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhuessaan kätilömme korosti Eerikin roolia sen tunnistamisessa. Onkin varmasti niin, että usein sen huomaa ulkopuolinen ja siihen on helpompi reagoida jonkun toisen kuin äidin itsensä.

Nyt sitten vain odotellaan, että milloin vauva on valmis tulemaan, sillä täällä ollaan nyt valmiita! 😀

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

fiFinnish