Toukokuun kuulumiset

Toukokuu alkaa olla lopuillaan, joten nyt on hyvä aika kertoa lyhyesti(?), mitä kaikkea tässä kuussa tapahtui ja mitä suunnitelmia meillä on ensi kuulle.

Vappupäivänä olimme vappumatineassa, eli vappukonsertissa, perheeni kanssa. Tällä on pitkä traditio perheessäni, jo äitini kävi näissä konserteissa lapsesta alkaen ja oli tärkeää saada Jordan heti mukaan. Puimme Jordanille siis juhlavaatteet päälle ja kuulosuojaimet korville ja sanoisin, että ihan hyvin meni! Minä olen siis edelleen perheen ainoa, joka ei jaksanut vauvana koko konserttia, vaan piti viedä ulkopuolelle rauhoiteltavaksi :D. Konsertin jälkeen lähdimme vappubrunssille kavereidemme kanssa ja illalla suuntasin vielä pikkusiskoni luo.

Vapun jälkeen palasin vihdoin takaisin treenaamisen pariin! Aloitin ensin joogailemalla ja sitten hankin salikortin ja olen käynyt nyt useamman kerran viikossa salilla. Olin raskaana niin väsynyt, että treenaaminen jäi vähälle ja synnytyksen jälkeen taas yritin olla varovainen leikkaushaavan kanssa. Sitten, kun haava alkoi olla parempi, meni hetki, että sai aloitettua taas treenirutiinin, mutta nyt se on aloitettu ja fiilis on mahtava! On aika outoa olla jumppatunneilla, jotka ennen olisivat olleet minusta liian helppoja ja huomata, että nyt en pysty vetämään edes niitä täysillä, mutta toisaalta on jotenkin paljon helpompi olla armollinen itselleen kun toipuu synnytyksestä. Tiedän, että keho on käynyt läpi paljon ja kaikki mihin kyetään on vain plussaa ja edistystä tulee joka viikko. Pääsin myös vähän myöhässä vielä mukaan äitijoogakurssille, missä on tosi kiva porukka ja hyviä harjoituksia mm. lantionpohjanlihaksille. Uskon, että on fiksua tehdä myös synnytyksestä palauttavaa treeniä, eikä vaan lähteä heti kiskomaan rautaa salille (ihan kuin nyt kiskoisin hirveästi rautaa).

Vapun jälkeisenä lauantaina pidimme siskoni ja siskontyttöni kanssa Brunssia ja Saippuaa -päivän, jossa teimme siis itse saippuaa. Idea lähti siitä, että halusin tehdä äidinmaitosaippuaa, ohjeet ja kuvat saippuoistamme löydät täältä. Seuraavana päivänä pääsin juhlimaan ensimmäistä äitienpäivääni ja Eerikki olikin muistanut minua niin ihanasti, äitienpäiväpostauksen löydät täältä.

Seuraavana lauantaina vietimme treffi-iltaa elokuvissa Rivierassa Kalliossa. Meillä on treffi-ilta ehkä kolme kertaa kuussa, jolloin äitini tai siskoni ja siskonpoikani tulevat hoitamaan Jordania muutamaksi tunniksi ja me menemme ulos syömään. Tällä kertaa päätimme mennä leffaan, leffateatterit, joissa käymme, ovat Riviera ja Maxim. Ne ovat minusta niin ihania, kun sieltä saa pientä syötävää ja viiniä, tavallisissa leffateattereissa en käy oikeastaan koskaan. Leffa oli vain ok, mutta ilta oli ihana.

Sunnuntaina meillä oli Jordanin vauvauinnin jälkeen brunssi kirjakerhon kanssa (kirjana oli Ystäväni Anna) ja sinä samana iltana lähdimme Eerikin ja Jordanin kanssa laivalla Tukholmaan. Olimme päättäneet, että otamme vain yhden aktiviteetin Tukholmassa ja päätimme mennä Abba-museoon. Se oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka! Lauloin museon karaokekopissa Eerikki ja Jordan taustatanssijoinani ja kävin lavalla laulamassa hologrammien kanssa. Löysimme myös aivan ihanan lounaspaikan ihan museon vierestä. Kahden reissun kokemuksella voin todeta, että risteily vauvan kanssa onnistuu ihan hyvin. Tällä kertaa Jordan nukkui jo omassa sängyssään ja päivisin nukutimme hänet vaunuihin. Eerikki kiersi kantta vaunujen kanssa yrittäessään nukuttaa Jordania ja sanoi, että muutamat ihmiset alkoivat kyllä katsoa häntä hymyillen, kun hän ohitti heidät vaunujen kanssa ehkä kahdenkymmenennen kerran :D.

Palasimme laivalta kotiin tiistaina ja kävimme illalla vielä katsomassa äitini kuoroesitystä Kalliossa. Sitten tulikin lauantai ja minun varpajaiset. Olin päättänyt jo kauan sitten, että minä haluan pitää myös varpajaiset. Olen lukenut, että alunperin varpajaiset olikin naisten juhla, mikä on helppo uskoa, me, jotka kannamme ja synnytämme teemme kuitenkin ison urakan. Koska en ole valmis olemaan Jordanista vielä yötä erossa, pidimme varpajaiset meillä. Eerikki hoiti Jordania ja minä pääsin olemaan hänen lähellään, mutta silti viettämään iltaa kavereiden kanssa. Halusin ohjelmaksi pokeri-illan ja onneksi ihmiset innostuivat ideasta. Teemana oli Monte Carlo ja pukeuduin sen kunniaksi kokovalkoiseen. Eerikki pukeutui juhlavasti myös, hän toimi meidän baarimestarina ja tarjoilijana ja Jordanillekin oli tarkoitus pukea smokkipaita ja rusetti, mutta valmisteluissa meni niin pitkään, että lopulta se jäi. Oli hän sentään kokovalkoisissa, niin toimihan sekin! Puhelimeni kamera oli hajonnut, enkä ollut saanut aikaiseksi lähettää sitä huoltoon, joten siskontyttöni oli ihana ja otti illasta kuvia, sillä en ole vieläkään ennättänyt paneutua myöskään uuden kamerani ominaisuuksiin.

Tällä viikolla Helsingissä oli niin upeat säät, että kävimme alkuviikosta joka päivä terassilounaalla Eerikin ja Jordanin kanssa. Tiistaina kävimme katsomassa siskonpoikani sählyjengin kauden päätöspeliä, jossa hänet palkittiin joukkueensa MVPnä! Olin erityisen ylpeä, kun palkintoa luovutettaessa mainittiin erikseen, kuinka hyvä tiimikaveri hän on kaikille myös kentän ulkopuolella.

Huomenna menemme Eerikin kanssa hänen kaverinsa häihin ja täytyy myöntää, että vähän jännittää, miten se menee. Eerikin hyvä ystävä meni naimisiin helmikuun puolivälissä ja koska sinne ei voinut tuoda lapsia (minkä ymmärrän kyllä hyvin!), meidän piti vähän miettiä luovasti, että miten voisimme molemmat osallistua. Eerikki oli bestman, joten oli selvää, että hän menisi, mutta oli tärkeää, että minä pääsisin myös, kyseessä oli kuitenkin Jordanin kummivanhemmat, ei mitkään satunnaiset tuttavuudet. Lopulta, koska hääpaikka oli lähellä meitä, jouduin olemaan Jordanista erossa yhden parin tunnin pätkän ja sitten toisen noin viiden tunnin pätkän. Koin kylläkin tästä viidestä tunnista tunnontuskia ainakin kuukauden, vaikka hän oli erittäin tutun henkilön, äitini, kanssa joko vaunuissa nukkuen tai meillä, eli tutussa paikassa. Tällä kertaa häät ovat Espoossa, mutta alkavat vasta kello 16 ja Jordan on jo muutamaa päivää vaille kuusi kuukautta, joten ajattelin, että matkojen kanssa voin olla häissä sellaisen kuuden tunnin pätkän – ilman omantunnon tuskia myöhemmin. Tarkennan vielä, että toki voisin jäädä häihin juhlimaan, jos Eerikki palaisi kotiin Jordanin luo, mutta sulhanen on Eerikin kaveri, jota en kovin hyvin tunne. En muutenkaan kaipaa nyt mitään yön läpi bailaamista, vaan enemmänkin sitä, että voin pukea päälleni jotain muuta kuin verkkarit ja tavata uusia ihmisiä. Ja häitä, tietenkin! Ei ole sattumaa, että aloitin hääbloggaajana, minä rakastan häitä edelleen!

Sunnuntaina ajattelimme pyytää kavereita meille grillaamaan ja katsomaan Suomen finaalia, jos sellainen siis tulee. Olemmekin katsoneet paljon jääkiekkoa, niin MM-kisoja kuin NHL:ääkin… aina kun vain pysyn hereillä.

Tässä kuussa Jordan on oppinut vaikka mitä, kuten nousemaan istumaan ja ryömimään. Hän on myös löytänyt hyvin kimeän äänen, joka kuulostaa siltä, miltä kuvittelen lentoliskojen kuulostaneen. Tämä takaa hyvin rentouttavan työympäristön 😀

Kesäkuulle meillä ei ole vielä mitään kovin kummallista suunniteltuna, yhtäkkiä kaikki onkin niin erilaista, kun on vauva. Eerikki kysyi yksi päivä, että olinko miettinyt vielä juhannusta, hän oli nimittäin ajatellut, että voisimmeko viettää sen perheeni kanssa. Älkää ymmärtäkö väärin, olemme läheisiä perheeni kanssa ja näemme heitä paljon, mutta en usko, että pari vuotta sitten se olisi ollut hänen ykkössuunnitelmansa juhannukseksi. 😀 Luulen, että idea on tosi hyvä! He ovat hauskaa seuraa ja todella innokkaita hoitamaan Jordania. Me saamme välillä kädet vapaiksi ja kukaan ei pahastu, jos Jordania pitääkin nukuttaa kesken ruoan tai muuten suunnitelmaa muokata vauvan mukaan.

Jordan jatkaa vauvauintia kesäkuussa ja minulla jatkuu äitijooga vielä kesäkuun alkuun asti. Juhannussuunnitelmat on tehty, mutta muuten kesäkuu on vielä aika auki. En ole vielä päättänyt, milloin pidän lomaa, mutta koska vastaan vain itselleni työaikataulustani, teen päätöksen luultavasti viime hetkellä säiden mukaan.

Siinä meidän toukokuun päätapahtumat, yritän saada puhelimen kameran pian toimintaan ja harjoitella kamerani käyttöä, jotta saan pian lisää kuvia!