Vauva on täällä!

Ihania uutisia, meidän toinen pikku prinssi syntyi viime viikon keskiviikkoyönä.

Teen vielä erillisen postauksen synnytyksestä, mutta lyhyesti kerrottuna, hän syntyi ballonkikäynnistyksellä alateitse ja oli lähellä, että olisin jäänyt ilman kivunlievityslääkkeitä jälleen, mutta siitä lisää sitten synnytyspostauksessa. Repeämiä tuli mm. sulkijalihakseen ja vauva oli hieman pää vinossa, mutta lopulta hänet saatiin ulos välilihanleikkauksella (episiotomia) ja imukupilla. Hyvä fiilis jäi kuitenkin synnytyksestä (näin lyhyesti kuvailtuna vaikea ehkä ymmärtää miksi 😅), joten sain sen korjaavan kokemuksen, mitä toivottiinkin.

Kirjoitan tästäkin enemmän synnytyspostauksesssa, mutta jotta en varmasti unohda, tässä heti vinkki kaikille, jotka ovat menossa synnyttämään. Pyytäkää, että teidät katetroidaan ennen ja jälkeen ponnistusvaiheen. Itse en tiennyt mitään tällaisesta eikä sitä tehdä rutiininomaisesti. Minulla olikin sitten venynyt virtsarakko pahasti synnytyksen aikana ja jouduin olemaan katetroituna useita päiviä sen jälkeen ja opettelemaan uudelleen pissaamaan… Tämä oli ikävin osuus toipumisprosessissa ja se olisi voitu helposti välttää.

Vauva on aivan täydellinen ja olikin lopulta ihan keskikokoinenkin. Arki on lähtenyt kivasti käyntiin, tosin Jordan vielä vähän totuttelee siihen, että vanhemmat pitää jakaa jonkun kanssa, mutta sehän nyt on täysin luonnollista. Pikkuveljeä kohtaan hän on kuitenkin oikein hellä ja hän saa paijauksia ja pusuja ja hänelle on esitelty jo kaikki Jordanin autot 💗.

Heti kun tikit alkoivat parantua, minä aloin kaivata takaisin ihmisten pariin ja halusin ennen kaikkea jotain kivaa Jordanille, joten keskiviikkona menimme Kissakahvilaan koko perhe, sillä se on Jordanin lempiaktiviteetti tällä hetkellä. Illalla minulle nousi kuitenkin kuume, mutta soitto synnärille kertoi, että kyse on mitä luultavimmin maidonnousuun liittyvästä kuumeesta ja selvästi he olivat oikeassa, sillä perjantaihin mennessä se oli jo poissa, eikä kukaan muu perheessä sairastanut. Perjantaina olimmekin liikenteessä jo ison osan päivästä koko perhe ja tänään kävin vauvan kanssa joogaopettajakurssin anatomian luennoilla. Toisin sanoen, vointi alkaa olla hyvä ja tässä aletaan hiljalleen siirtymään takaisin kaikkiin kivoihin arkiaktiviteetteihin.

Eerikki on kotona vielä ensi viikon, mikä on ihanaa. Sitten hän palaa töihin, kunnes jää pariksi kuukaudeksi kotiin joulukuussa, minä olen myös silloin kotona. Hänellä on paljon lomapäiviä käyttämättä, joita hyödyntämällä voimme olla yhdessä kotona. Jossain kohtaa vaihdamme taas niin, että hän on kotona ja minä teen väitöskirjaa, mutta se menee varmaankin kevään loppupuolelle.

Nimiäispäivä on valittu ja olemme päättäneet pitää juhlat meillä. Vuosittaiset Halloween-bileet jäävät tänä vuonna järjestämättä, mutta sen päätöksen olimme tehneet jo kauan sitten. Tässä on nyt niin monta juhlaa ja tapahtumaa ennen vuoden loppua, että ihan kaikkea ei ennätä ja tärkeintä on panostaa Miniminin nimiäisiin.

Minulle kuuluu kaikin puolin tosi hyvää ja olen onnellinen kahden pienen äiti 💗. Vaikeinta on, kun Jordan haluaisi äidin aikaa ja huomiota ja olen kiinni imetyksessä enkä pääse aina mukaan joka leikkiin, mutta yritän parhaani mukaan antaa ekstra aikaa hänelle aina kun vain ikinä voin. Unta olisi kiva saada enemmän ja imetys oli alkuun tosi kivuliasta, mutta tuntuu, että tämä lapsi nukkuu ainakin vähän paremmin kuin Jordan ja imetyskin toimii vihdoin suht kivuttomasti, tosin rintakumilla mennään suurin osa ajasta.

Siinä meidän tämän hetken kuulumiset! Kirjoitan pian synnytyksestä ja kaikenlaisesta muusta ja instagramista voi seurata meidän päivittäisiä kuulumisia 💗.