Vauva perätilassa

Täällä on ollut vähän jännät paikat, sillä viime viikon perjantaina päädyin Naistenklinikalle päivystykseen. Koko juttu alkoi siitä, kun olin perjantaina ollut aamupäivällä neuvolassa. Minulla on ollut sama ihana terveydenhoitaja siitä asti, kun odotin Jordania ja hän on ottannut aina SF-mittani (eli kohdun koko vatsan päältä mitattuna). Se on aina ollut keskikäyrällä molemmissa raskauksissa kunnes perjantaina se oli yhtäkkiä tippunut alle -2 käyrän. Koska en uskonut, että hän oli tehnyt virhettä, onhan hän mitannut sen aina, minä vähän huolestuin. Sovimme, että tulen uuteen mittaukseen jonkin ajan päästä, mutta asia jäi vaivaamaan minua. Olin ollut vajaat kaksi viikkoa aiemmin 4D/3D ultrassa, missä olimme nähneet, että vauva on jo pää alaspäin ja muutenkin kaikki vaikutti oikein hyvältä, mutta ainahan parissa viikossa voi jotain sattua.

Perjantai-iltaan mennessä olin saanut yllättäen aivan kauhean ummetuksen ja tajusin samalla, että en ole varma olenko tuntenut vauvan liikkeitä koko päivänä. Se on hyvin epätyypillistä, sillä vauva yleensä touhuaa kovasti ja niin päätin soittaa päivystykseen. Sovimme, että lähden sinne tarkastuskäynnille ja niinpä suuntasimme sinne koko jengi. Meillä oli nimittäni siskonpoikani yökylässä, joten meitä lähti sekä minä, mieheni, Jordan ja siskonpoikani. Sanoin kyllä, että voin mennä hyvin yksin, heillä voisi olla jotain hauskempaakin puuhaa perjantai-illaksi, mutta tukijoukot olivat innokkaat lähtemään mukaan 💗.

Makasin sitten tunnin verran käyrillä (eli vauvan sykettä mitattiin) ja kaikki näytti hyvältä, mutta he pyysivät minua jäämään vielä lääkärin tarkastettavaksi. He halusivat tarkistaa, etteivät oireet johtuneet siitä, että vauva olisi siirtynyt jo alaspäin. Ultrassa selvisi, että vauva oli perätilassa (pää ylöspäin) ja potki kohti selkärankaa, mikä selitti sen, miksi en tuntenut hänen liikkeitään. Kaikki siis hyvin, mitä nyt ruoansulatus tökkii.

Eilen olin sitten neuvolassa ja vilkaisimme vauvaa ultralla ja kävi ilmi, että hän on edelleen perätilassa, SF-mitta sen sijaan oli palannut käyrälle, ilmeisesti hän oli vain ollut hassussa asennossa viimeksi. Nyt on kuitenkin vähän jännä tilanne tuon perätilan kanssa. Suurin osa vauvoista kääntyy pää alaspäin rv 30 mennessä, minulla alkoi tänään rv 32. Mitään hätää tässä kohtaa ei silti vielä ole, vauva voi hyvin kääntyä milloin vain, toki mitä ahtaammaksi tila käy, sen epätodennäköisempää se on. Mikäli vauva ei käänny itse, hänet voidaan yrittää kääntää ulkoapäin lääkärin toimesta. Se ei kuulosta miellyttävältä operaatiolta ja vaatiikin ilmeisesti, että jää sairaalaan seurantaan, sillä se voi laukaista supistuksia ja pahimmillaan johtaa komplikaatioihin. Ulkokäännös olisi kuulemma parasta tehdä viimeistään rv 36, jotta sillä olisi parhaat mahdollisuudet onnistua.

Koska minulla on sektio takana, lääkkeellinen käynnistys ei ole mahdollinen, joten tässä on nyt ainakin kaksi tekijää, mitkä lisäävät keisarinleikkauksen todennäköisyyttä, jos synnytys ei käynnisty itsestään (kuten esikoisen kanssa) ja/tai mikäli vauva ei pyörähdä ympäri. Lueskelin tänään nimittäin perätilasynnytyksestä ja koska ensimmäinen synnytys meni niin huonosti, en tällä hetkellä usko, että olen valmis yrittämään perätilasynnytystä. Tämä on tietenkin fiilikseni nyt, voi olla, että mieleni muuttuu, jos asia tulee oikeasti ajankohtaiseksi ja saan lisää tietoa ammattilaisilta. Aina perätilassa olevaa vauvaa ei edes anneta synnyttää alakautta, onnistumisen mahdollisuus riippuu lantion koosta, vauvan koosta ja vauvan tarkasta asennosta. Nämä tutkitaan sitten, jos asia tulee ajankohtaiseksi. Ehkä eniten perätilasynnytystä vastaan on huoleni siitä, että joutuisin taas hätäsektioon. Mutta, nyt vain odotetaan ja toivotaan, että pikkuinen kääntyy itse ja asiaa ratkeaa luonnostaan. Uskon, että tämä on todennäköisin vaihtoehto. Eilen illalla oli taas sellaiset bileet vatsassa, että tuntui kuin koko sänky hytkyisi, ehkä siellä onkin jo käännytty ja mitään syytä huoleen ei ole.