Viime viikon kuulumiset

Viime viikko meni vielä pitkälti lepäilemiseen, joten kirjoitin kuulumiset tällä kertaa vähän tiiviimmin, tai ainakin yritin.

Maanantaiaamuna oli vihdoin innolla ja pienellä kauhullakin odotettu NT-ultra. Kauhulla tietenkin sen takia, että mitä jos kaikki ei olekaan hyvin. Eerikki kysyi kun lähdimme kotoa, että jännittääkö. Sanoin, että ei, mutta on vähän sellainen olo, että en ole mitenkään varma, että saammeko tänään hyviä uutisia. Olin edellisenä päivänä saanut vihdoin Mini minin sykkeen kuulumaan dopplerilla, ainakin olin kohtalaisen varma, että se oli hänen sykkeensä, joten se antoi vähän toivoa siitä että siellä olisi kaikki hyvin. Kunnon jännitys iski totaalisesti kun kävin makaamaan tutkimuspöydälle. Puristin Eerikkiä kädestä ja sanoin, että nyt alkoi pelottaa. Onneksi pikkuisella näytti olevan kaikki oikein hyvin ja meillä oli tosi mukava kätilö ultraamassa. Jännitys purkautui niin, että ensimmäiset kymmenen minuuttia ultrasta minulla valuivat vaan kyyneleet, kun olin niin helpottunut.

Äitini hoiti Jordania ultran ajan ja me kävimme Eerikin kanssa vielä lounaalla South Parkissa, mistä näyttää tulleen meidän maanantain traditio. Tarjoilijakin kyllä ihmetteli, että mitä, tuletteko te kahdestaan! kun yleensä olemme siellä aina koko perhe.

Tiistai-iltana meillä oli taas pubivisa ja ensimmäistä kertaa en olisi jaksanut lähteä sinne. Siitä lähtien kun Eerikki tuli kotiin la-su yönä, olin viettänyt lähes kaiken mahdollisen ajan maaten sängyssä. En tiedä oliko se Jordanin huonot yöt viimeiset kolme viikkoa, vajaa viikko hänen kanssaan yksin vai raskausväsymys, luultavasti vähän kaikki, mutta olin aivan loppu. Minulla oli hirveän huono omatunto Jordanin takia että äiti se vaan makaa sängyssä makuuhuoneessa, mutta en vain jaksanut mitään. Eerikki otti siis tämän koko viikon Jordanin kanssa, kun minulla oli ollut helmi-maaliskuussa kaksi viikkoa, joita ei ollut jaettu koska Eerikillä oli työjuttuja ja tämä matka. Minun teki mieli jättää siis visakin välistä, mutta toisaalta tiesin ja Eerikki sanoi sitä myös, että se saattaisi olla juuri mitä tarvitsen jotta saisin vähän energiaa. Hyvä, että menin, sillä ilta oli tietenkin taas kiva ja tuntui, että se tosiaan antoi virtaa seuraaviin päiviin.

Keskiviikkona kävimme koko perhe ulkona lounaalla. Tämä lounas on mainitsemisen arvoinen kahdesta syystä. Ensinnäkin, Jordan maistoi ensimmäistä kertaa kiinalaista ruokaa (ihan ok vastaanotto, jos nyt ei välitön hitti) ja kaulassaan hänellä oli kertakäyttöinen ruokalappu minun vauva-ajaltani. On täysi mysteeri, miksi äitini on säästänyt sen 30+ vuotta, hän ei todellakaan ole ihminen, joka säästelisi kaikenmaailman turhaa rompetta. Oli syy mikä tahansa, se oli hirmuisen söpö ja oli kiva laittaa se Jordanille, vaikka tarrat olivat, ei niin yllättäen, aika kuivahtaneet 😅. Lappu on tietenkin, kuten nimikin antaa osviittaa, kertakäyttöinen ja oli melkein haikeaa jättää se pöytään roskien mukana vietäväksi.

Loppuviikko meni rauhallisesti, kävimme keskiviikkoiltana saunassa koko perhe. Eerikillä oli vähän kipeä olo torstaina, joten he skippasivat varmuuden vuoksi taaperosirkuksen. Siivosimme vähän, ikuisuusprojekti saada asunto kuntoon ihan kunnolla on edelleen kesken ja minä leivoin perjantaina sitruunapiirakan lauantain brunssille.

Lauantaiaamuna heräsin aikaisin ja vaikka oli Eerikin yö ja aamu, päätin antaa hänen nukkua ja lähdimme Jordanin kanssa ruokakauppaan. Jordan halusi ehdottomasti kengät mukaan, joten päästin hänet ensimmäistä kertaa kävelemään cittarissa itse, mikä oli hänestä ihan paras juttu. Hän haki ahkerasti kaikenlaista koriimme ja antoi sitten aina itselleen aplodit. Se oli niin suloista, että pidin sitten osan hänen valinnoistaan, ne joita meillä tulisi käytettyä.

Kotiin päästyämme aloin laittamaan ruokia brunssia varten ja Eerikki, joka oli herännyt kauppareissumme aikana alkoi siivoamaan vielä viimeisiä juttuja. Olin kutsunut brunssille siskojani ja siskontyttöjäni (kaikki aikuisia) ja meiltä oli yhteensä viisi.

Saimme aika hyvin vuoroteltua niin, että sukulaiseni pääsivät leikkimään Jordanin kanssa, mutta saimme myös vähän aikaa yhdessä aikuisten kesken, kun Eerikki lähti Jordanin kanssa vauvauintiin ja leikitti häntä. Isosiskoni ehdotti, että hän veisi Jordanin mukanaan ja ottaisi yökylään ja kyllähän se meille sopi. Yksi kaverimme oli Helsingissä käymässä ja liittyi seuraan myös ja niin lopulta meillä oli iltaa viettämässä pikkusiskoni, yksi siskontyttöni, siskoni kaveri ja kaverimme Lahdesta. Tässä kohtaa pitää ehkä mainita, että brunssi ei tarkoita meillä juuri ikinä sitä, että ihmiset lähtisivät ennen iltaa. Yhdeltätoista en saanut enää pidettyä silmiä auki ja niinpä vieraat lähtivät jatkamaan iltaa, Eerikki lähti ulkopaikkakuntalaisen kanssa viereiseen baariin ja minä menin nukkumaan.

Kaverimme oli tullut meille baarista yöksi, joten juttelin hänen kanssaan aamulla pitkään. Kävimme Eerikin kanssa kahdestaan syömässä vielä ennenkuin lähdin hakemaan Jordanin Kampista. Minulla oli ollut ikävä Jordania ja päätinkin, että emme lähtisi pääsiäisenä kylpylään niinkuin olimme miettineet. En halunnut antaa Jordania heti taas yöksi hoitoon. Yleensä minusta on aina kiva, kun saamme vähän yhteistä aikaa, mutta nyt tuntui, että olin nähnyt Jordania vähemmän kuin yleensä kun olin ollut niin väsynyt enkä halunnut olla vuorokautta erossa hänestä. Kävimme äänestämässä ja iltapäivän vietimme ihan vain perheen kesken katsellen vaalilähetystä. No, tein itseasiassa vielä uuden sitruunapiirakan, sillä se, jonka olin tehnyt brunssia varten oli minusta niin hyvää ja Eerikki teki vähän rästitöitä illalla.

Siinä meidän rauhallinen viikkomme, katsotaan josko ensi viikolla minulla olisi jo vähän enemmän energiaa.