Pelottava viikko

Iso osa viime viikkoa oli pelontäyteistä tuskaa eikä, vaikka sopivasti osuikin, halloweenillä ollut osuutta asiaan. Minimini syntyi pää vinossa ja kun hän oli syntynyt huomasimme, että hän avasi toista silmäänsä vähemmän ja se aukeni vain osittain. Lopulta viime maanantaina kun olimme neuvolassa pyysin, että lääkäri katsoisi häntä, sillä toisen silmän turvotus ei ollut vieläkään helpottanut. No, lääkäri oli sitä mieltä, että molemmissa silmissä oli ongelmia ja hän teki kiireellisen lähetteen lasten silmälääkärille. Menin tietenkin googlaamaan lääkärin löydökset ja ainoa sopiva diagnoosi oli pahanlaatuinen silmäsyöpä. Saimme lääkäriajan torstaiaamulle ja seuraavat päivät olivat silkkaa kidutusta. Tarinat tästä syövästä olivat aivan hirveitä ja vaikka kuinka yritin olla ajattelematta pahinta, se oli lähes ainoa asia, mitä pystyin ajattelemaan. Pelkäsin, että menetämme vauvan ja että parhaimmillaankin joudumme vaikeiden päätösten eteen ja vauva ei välttämättä säilytä näkökykyään.

En voi sanoin kuvailla sitä helpotusta, kun pääsimme torstaina vihdoin lääkärille ja hän huolellisen tutkimuksen päätteeksi totesi, että silmissä ei ole mitään vikaa. Turvotus saattaisi kestää vielä pitkään, mutta se johtui asennosta, missä pää oli ponnistaessa ja mitään vammaa lapsella ei ollut. Kun lähdimme sairaalasta, mietin vain niitä ihmisiä, jotka menivät tutkimuksiin samankaltaisten löydösten kanssa joita saimme neuvolalääkäriltä ja jotka saivat toisenlaisia uutisia.

Vaikka koen, että se on aina ollut mielessäni kuinka onnekkaita olemme, kun meillä on oletettavasti terve lapsi ja nyt kaksi, tämän kokemuksen jälkeen sitä arvostaa vielä aivan eri tavalla.

Koska viime viikkona ajatukset olivat paljon isommissa asioissa, nimiäisten suunnittelu ja järjestely jäi täysin ja niinpä tällä viikolla täytyy saada kaikki tehtyä kiireellä, sillä lauantaina juhlitaan. Ei varmaan tarvitse kertoa, että kaiken jälkeen se, että pääsee juhlimaan meidän tervettä vauvaa on ehkä parasta ikinä ☺️🥰.