Valmis koti lähestyy!

Tänään on tasan viisi viikkoa laskettuun päivään ja kodin pitäisi olla alkuviikosta melkein valmis. Melkein ei ole sama kuin valmis, mutta sanoisin, että sellaisessa kunnossa, että voimme kutsua vieraita ja illat ja muu vapaa-aika ei mene enää järjestelyyn ja siivoukseen. Lähdemme Jordanin päiväunien jälkeen Ikeaan ja alkuviikosta hoidamme vielä loput jutut, mutta sen jälkeen alkaa homma olla voiton puolella. Muutama pieni yksityiskohta jää vielä puuttumaan ja kun ne ovat valmiit, postaan tänne kuvat uudesta kodistamme 💗.

Jos ihmettelet, että mikä ihme asunnossa vei koko kesän, niin en tajua sitä oikein itsekään 😅. Ehkä suurin syy on se, että taaperon kanssa kodin laittaminen ei olekaan ihan simppeliä. Toinen meistä on aina töissä päivät ja toinen hoitaa lasta, joten arkipäivinä kotia pääsee laittamaan vasta kun pikkuinen nukkuu. Siinä kohtaa olemme usein liian väsyneitä ja sitä paitsi jo se, että siivoaa sen päivän taaperosotkut ja pesee pyykit ja tiskit on usein enemmän kuin tarpeeksi hommaa pitkän päivän päälle. Viikonloppuisin, tai jos saamme lastenhoitoapua arkena, teemme siis yleensä kotijuttuja, minkä takia emme ole kesän aikana juuri muuta tehneetkään. Pidän itseäni tosi tehokkaana, mutta raskaana jaksamiseni on enintään puolet normaalistani, joten sekin hidastaa projektia.

Mutta eipä sen niin väliä, onneksi muutimme ajoissa ennen vauvaa ja nyt alkaa olla valmista ☺️. Seuraavat projektit on saada vanha auto vihdoin läpi katsastuksesta ja myytyä, pakata sairaalakassit (postaus siitä tulossa pian) ja mielellään myös levätä vähän ennen synnytystä. Nimiäiset aion suunnitella vielä ennen synnytystä, sillä haluan ne taas mahdollisimman pian vauvan tultua ja yhdet rapujuhlat pidämme vielä syyskuussa. Perinteiset Halloween-juhlat olemme päättäneet sen sijaan jättää järjestämästä tänä vuonna, sillä vauvan tultua meillä on niin monta juhlaa ja tapahtumaa ennen vuoden loppua, että kaikkea ei vain ennätä. Odotan syksyä siis innolla, kun kesällä en jaksanut ja emme ennättäneet niin paljoa, on ihana tietää, että syksyllä on luvassa kivoja tapahtumia. Ystäväni Los Angelesista on tulossa pitkästä aikaa kylään joskus syksyllä, joten sekin on yksi ihana juttu lisää, mitä odottaa.

Kävin synnytyspelko (sype) -tapaamisessa muutama viikko sitten ja se olikin hyvä idea. Minulle ehdotettiin jo edellisen synnytyksen jälkeen kotikäynnillä, että minun kannattaisi käydä sype-keskustelussa ennen seuraavaa synnytystä (otin siis itse puheeksi seuraavan synnytyksen, niin agressiivinen ei sentään ole valtion vauvalobbaus 😅). Vakuutin, että minulle ei jäänyt synnytyksestä traumoja, vaikka se menikin surkeasti. Olen sen sijaan aina ajatellut, että seuraavahan tulee olemaan helppo juttu – jos tästä selvisi, niin eipä seuraava paljon pahempi voi olla (kunhan lapsi syntyy terveenä). Mutta meillä käynyt terveydenhoitaja huomautti fiksusti, että sype-keskukstelu olisi silti hyvä idea, sillä kun he sairaalassa näkevät, että olen sype-asiakas he todennäköisemmin paneutuvat toiveisiini vielä perusteellisemmin, eikä mitään vastaavanlaista kuin viimeksi pääsisi käymään. Joten kävin siis sype-keskustelussa ja yllättäen jo pelkkä synnytyshuoneeseen meno saikin aikaan hirveän ahdistuksen ja luulen, että oli sittenkin hyvä käydä vielä puhumassa ja käsittelemässä edellinen synnytys ennen tulevaa. Ennen sype-tapaamista olin huomannut, että minulla on yhtäkkiä tarve ottaa synnytykseni esiin eri keskusteluissa, minun pitikin kai käsitellä sitä taas. Nyt sype-keskustelun jälkeen edellinen synnytys ei tunnu vaivaavan enää.

Viikon päästä maanantaina on synnytystapa-arviointi, odotan jännityksellä onko pieni kääntynyt pää alaspäin vai mikä on tilanne. Uskon kyllä, että hän on jo kääntynyt, hän on niin kova möyryämään. Jos hän ei ole kääntynyt, hänet yritetään ymmärtääkseni kääntää ulkoapäin jo samana päivänä. Voi olla, että sovimme myös jonkin takarajasektion, eli mikäli vauva ei tule johonkin päivään mennessä, teemme suunnitellun keisarinleikkauksen. Ilmoittelen sitten tapaamisen jälkeen, mikä suunnitelma on.

Väsymys ei ole varsinaisesti helpottanut, tosin ei se ole pahentunutkaan, joten olen ihan tyytyväinen. Nyt aletaan olla sen verran loppumetreillä, että fiilis on muutenkin kaikin puolin parempi.

Juhlimme elokuun lopulla sekä hääpäiväämme että Eerikin synttäreitä. Hääpäivän vietimme sängyssä… siis syöden ja katsoen tv-sarjaa. Se oli ihan parasta! Mietimme, mitä me oikeasti haluamme ja tarvitsemme juuri nyt ja molemmat tarvitsivat lepoa. Joten äiti otti Jordanin päiväksi hoitoon ja me tilasimme roskaruokaa ja löhösimme koko päivän. Eerikin synttärit menivät hieman samalla teemalla. Yritin kysellä kovasti, että mitä Eerikki haluaisi, mutten taaskaan saanut mitään kummoista vastausta, joten oletin, että lepo olisi taas arvostettua. Aamulla Eerikki sai aamupalan sänkyyn ja kävimme koko perhe lounaalla Cafe Ursulassa. Äitini otti Jordanin yökylään iltapäivällä ja me lähdimme yllätyksenä varaamaani parihoitoon Glory 4 You nimiseen Day Spahan. Eerikki sai tunnin hieronnan (ja lasin skumppaa) ja minä raskaushoidon. Paikka oli tosi kiva! En ollut koskaan ennen käynyt siellä, mutta sijainti oli hyvä (Kamppi), alakerrasta löytyi suuri lounge ja hoitohuoneet olivat kauniita ja hintakin oikein kohtuullinen. Hoidon jälkeen ehdotin, että voimme seuraavaksi lähteä pizzaristeilylle (laiva kiertää Helsingin saaristoa kertoen historiasta ja samalla saa pizzaa ja baarista juomaa) tai voimme mennä kotiin lepäämään, katsomaan US Openia ja tilata ruokaa. Eerikki valitsi kodin ja tenniksen, joten vietimme loput synttäreistäkin rauhallisesti kotona.

Minulla oli myös joogaopettajakoulutusviikonloppu (onpas pitkä sana) elokuussa, mutta siitäkin teen oman postauksen. Palataan siis taas pian 😘.