Toinen raskaus

Kirjoitin joskus, kuinka en varsinaisesti nauttinut raskaana olosta, tarkalleen ottaen en pitänyt siitä lainkaan. Minulle oli kuitenkin ihan päivänselvää, että tekisin sen uudelleen jos vain olisimme niin onnekkaita, eipä tässä kukaan kukaan muukaan ole ilmoittautunut kiinnostuneeksi meidän vauvelia kantelemaan 😅. Huomaan kuitenkin, että näissä kahdessa raskaudessa on myös selviä eroja, tässä niistä ainakin osa.

On myös asioita, mistä raskaana olemisessa pidän. Kuten ihan vain se tieto, että kantaa sisällään pientä ihmistä, meidän tulevaa perheenjäsentä. Tämä on yksi asia, jota arvostan vielä enemmän nyt. Nyt kun tiedän, mikä ihana tyyppi sieltä voi tulla, on ajatus paljon konkreettisempi. Ensimmäisen vauvan kanssa tuntui vähän, että joku vauva syntyy ja meidän koko elämä muuttuu. Nyt tiedän, että vauva-arki on kivaa ja ihanaa ja vatsassa on varmasti joku aivan ihana tyyppi. Tiedän myös, että tulen pitämään pienen vauvan äitinä olosta, joten osaan odottaa sitä innolla.

Aika tuntuu menevän nopeammin. En myöskään ole yhtään niin väsynyt kuin ensimmäisessä raskaudessa, vaikka nukun noin puolet siitä mitä silloin. Laitan nämä molemmat ennen kaikkea sen piikkiin, että elämässäni on nyt yksi touhukas taapero, joka pitää minut liikkeessä. Tosin täytyy kyseessä olla myös paremmat rauta-arvot tai jokin vastaava, koska ero on niin merkittävä.

Olen luopunut kofeiinista lähes kokonaan. Ensimmäisessä raskaudessa olin sitä mieltä, että vaikka kofeiinia sallitaan tietty määrä, en usko, että sitä oikeasti kannattaisi nauttia. Oli kuitenkin niin paljon mistä piti luopua ja mikä muuttui ja olin niin järjettömän väsynyt, että join kofeiinia sen verran kuin suositus salli. Olen ymmärtänyt, että suositus saattaa pian muuttua siihen, että kofeiinia ei suositella enää lainkaan ja sen takia, kuvotuksen takia ja koska itsekin epäilin alkuperäistä kofeiinisuositusta, olen jättänyt sen lähes kokonaan. Joskus harvoin syön vähän suklaata ja ehkä kerran viikossa juon yhden juoman, jossa on kofeiinia.

En halua sukupuolenpaljastusjuhlia. Jo ensimmäisessä odotuksessa fiilikset olivat ristiriitaiset sen suhteen. Se tuntuu hassulta aiheelta juhlaan: Jee, meidän lapsella on jokin (oletettu) sukupuoli! 😄 Toisaalta, onhan se hauskaa yllättää kaikki ja ennen kaikkea, kuten aina sanon, minulle kelpaa lähes mikä vain syy juhlaan. Nyt päätin kuitenkin heti, että tällä kertaa en ala sellaisia järjestämään. Minusta olisi kiva saada sukupuoli paperilapulle ja avata se kahden kesken, ehkä keksiä siihen jokin pieni juhlallisuus mukaan, mutta epäilen, että osaan itsekin nähdä sukupuolen kun lapsi ultrassa tutkitaan. En ole siis mitenkään vastaan sukupuolenpaljastusjuhlia, ne vain eivät ole itselleni tärkeät. Juhlin mielelläni kaikkea muuta mahdollista ja sukupuoli on super jännä selvittää aina, mutta tällä kertaa kerron siitä ilman juhlia.

Vältän menoja. Jos ensimmäisessä raskaudessa halusin olla koko aika menossa ja tekemässä kaikkea, nyt, jos tapahtuma alkaa kello 17 jälkeen, sanon sille lähtökohtaisesti ei. Minulla on jäänyt jo monia kivoja juttuja välistä, mutta minulla on muutenkin uniaika siinä kello 21-22 ja raskaus ei varsinaisesti anna lisää energiaa iltoihin, joten otan mielummin unet kuin menot. Toki joitain poikkeuksia on, mutta muistan kun viime raskaudessa tajusin vasta syksyllä, että mitä oikeasti haluan tehdä on maata sohvalla verkkareissani. Silloin mietin, että miksi en tehnyt tätä koko raskauden. Nyt olen tehnyt juurikin sitä aina kun siltä tuntuu ja kuka tietää, ehkä se onkin syy sille, miksi en ole nyt niin väsynyt.

Olen suuri neuvolafani, meillä on tosi kiva terveydenhoitaja, sama henkilö siitä lähtien kun aloin odottamaan Jordania. On ollut hauska huomata, kuinka alle kahdessa vuodessa neuvolaankin on tullut uusia juttuja. Tulee jotenkin vielä enemmän sellainen olo, että siellä ollaan hyvin hereillä sille, mitä uusi tutkimustieto tukee ja toimintatapoja muokataan sen mukaan. Esimerkiksi nykyään testataan riskiä raskausmyrkytykseen ja suositellaan herkästi kalsiumlisää, molemmat varmasti hyviä muutoksia.

On tietenkin erilaista mennä synnyttämään toista kertaa ja odotuksetkin ovat siksi erilaiset. Hyvä puoli on se, että eka synnytys oli tosi huono kokemus, joten minulla on luottavainen fiilis seuraavasta, vaikea uskoa, että se olisi yhtä surkea 😄. En myöskään saanut kivunlievitystä, joten tiedän, että selviän hommasta ilmankin, mutta mitä luultavimmin tällä kertaa saan sitä, joten kokemuksesta pitäisi jo sen perusteella tulla miellyttävämpi. Koska jouduin hätäsektioon, pääsen neuvolan mukaan nyt helpommin sektioon, jos vain toivon, joten sekin on kiva olla vaihtoehtona. En usko, että valitsen sektiota, mutta kiireellinen sektio olisi kiva pitää vaihtoehtona, vaikka hieman huono luotto minulla tuntuu olevan synnytyshenkilökuntaa kohtaan, kun kysyin jo neuvolassa, että jos tulee taas hätäsektio, niin vedetäänkö tuohon uusi arpi päälle vai mitä. Ainoa harmitus on se, että viimeksi lapsi ei päässyt alakautta ulos joten juuri se vaihe, jota jännitin ensimmäisessäkin eniten, eli vauvan ulostulo, on vielä kokematta. Toinen synnytys ei siis ole siinä mielessä helpompi kuin ensimmäinen, toisin kuin yleensä, koska tietylle osaa kehoa tämä on minulle kuin ensimmäinen synnytys. Olen myös miettinyt, että voisin synnyttää jossain muualla kuin Naistenklinikalla. En toki kuvittele, että vaikka minulle kävi huono onni hoitohenkilökunnan kanssa, niin siellä ei olisi muita oikein päteviä henkilöitä. Ajattelin vain, että on kiva aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, ilman mitään turhia muistutuksia viime kerrasta.